Olin eilen päättänyt,että katson illalla jääkiekko-ottelun Suomi-USA.Katselin.Tai osaksi,sillä minunkin jääkiekkoa ymmärtämätön järkeni sanoi,että kuuden maalin USAn johtoa ei helpolla kiinni saada.Eikä saatu.Menin nukkumaan tässä 6-0-tilanteessa.Yhden maalin Suomi oli sitten saanut jossain vaiheessa väännettyä.Miikka Kiprusoffin ihmeelliset seikkailut pelaajien joukossa jäällä antoi usalaisille hyvän tilaisuuden lyödä Suomen tyhjään maaliin ensimmäinen kiekko,joka saattoi vaikuttaa pelaajien henkiseen mielentilaan ja sitä myöten koko pelin myöhempään kulkuun.Näin ajattelen pienessä mielessäni.
Mies oli eilen nuhassa.Pakkasin hänet lämpimästi vuoteeseen ja toivoin pääsevämme pelkällä nuhalla,sillä edelliskerralla pari vuotta sitten tämmöinen kääntyi ankaraksi keuhkokuumeeksi ja istuin HYKSissä tietämättä muuta kuin,että tilanne oli erittäin vakava.Mutta jostain hän sai voimaa (vai oliko avittajana joku muu?) ja alkoi toeta.Pääsi kotiin aikanaan.Se oli pelottavaa aikaa ja pani miettimään,miten ohuen hiuskarvan varassa ihmisen elämä loppujen lopuksi on.Tänään mies jo paremmassa kunnossa ja luulen,että nuhaksi vain jäikin.
Vuosia on puhuttu ja puhuttu,että Helsingin pitäisi alkaa kunnostaa Senaatintorin ympäristöä,joka kuitenkin on sitä meidän "vanhaa".Ensi vuonna kuulemma alkaa.Ratikat pois Katariinankadulta Unioninkadulle,Aleksilla jalkakäytävää levennetään,ehkä katukahviloita... Kiseleffin talon remonttikin on jo siihen mennessä valmis.Turisteilla on tämän jälkeen muutakin kuvattavaa kuin tuomiokirkko ja torin reunan empirerakennukset.Kyllä silloin kelpaa pasteerailla!
Hepi-ystäväni on kohtsillään laskeutumassa Helsinki-Vantaan kentälle Turkista.Kolme kuukautta mennä hurahti vinhaa vauhtia ja nyt on Hepillä kotoinen talvi odottamassa.Aika paljon näin pitkään aikaan mahtuu ja siitä kaikesta kuulen aikanaan.Toiset ystäväni L ja A ovat puolestaan juuri nousseet ilmaan samaiselta kentältä kohti Aasian mannerta.Siispä tervetuloa ja tervemenoa kaikille!
Suomalaiset matkailijat ovat HS:n mukaan alkaneet vaatia matkoillaan.Enää emme ole kuulemma hiljaisia hiirulaisia,jotka tyytyvät kaikkeen saamaansa,vaikka ei olisikaan sitä,mitä on tilannut.Lieköhän ollut nyt ihan näin? Emme me kai sitten 1960-luvun ole näin tuppukyläläisiä maailmalla olleet? No,ainahan joukkoon mahtuu kaiken sortin ihmisiä,ujoja ja vähemmän ujoja.Kielitaitoa on enemmän kuin aikaisemmin,tv:n matkadokumentit ovat avartaneet ja ne tuttavat,jotka ahkerasti matkailevat,kertoneet,miten olla ja elää reissussa.Ehkä suomalaiset kuitenkin ovat alkaneet liikkua ominkin päin matkoillaan.Uskalletaan jo pitemmälle kuin huoneen ja uima-altaan väliä.Enää ei aikaisempaan tapaan retkelle lähdettäessä bussissa yhteislauleta haikeita kotimaisia kansanlauluja ja narskuteta eväsnäkkileipää,kun eksoottiset maisemat vilahtavat silmien ohi ja vieras kulttuuri olisi aivan hollilla.
No,olen minäkin jutellessani aamiaispöydässä muitten suomalaisten kanssa hotellissa,kuullut,että joku joukosta on aina arka.Eräskin naishenkilö kuunteli meidän tekemisiämme silmät pyöreinä ja sitten kertoi,ettei uskalla ajatellakaan hotellin läheisyydestä lähtemistä,ettei eksy.Myöhemmin tuli kyllä mieleen,että lähimmäisen rakkautta tuntevana,minun olisi pitänyt ehdottaa rouvalle hänen tulemistaan meidän mukaamme,kun olimme lähdössä jonnekin päin ajelemaan.Ei vaan mieleen sillä hetkellä pullahtanut.Ehkä hän ei olisi edes rohjennut tulla mukaan,kuka tietää.Niin,että kyllä näitä arastelevia ihmisiä yhä on.Miten paljon he menettävät!
Ja miksi uhrata rahaa matkaan? Jo omakin matkatoimisto järjestää nykyisin huikeita yhteisretkiä,joissa on taatusti hyvin turvallista olla mukana.
Olemme mekin osallistuneet elämämme aikana muutamaan,Gibraltariin ja Cordobaan,Marokon Tetuaniin.Gibraltarissa erkanimme heti joukosta ja menimme nauttimaan fish and chips-aterian,kun kerran brittialueella oltiin.Cordoban muhkeassa moskeijassa sen sijaan olimme tiiviisti ryhmän mukana.Suomalainen matkatoimisto ei matkaa järjestänyt,olimme englanninkielisten joukossa.Matkailijoita ryhmässämme oli monista maista.Keskustelu myöhemmin lounaspöydässä oli ylen vilkasta,vaikka ei vetänyt vertoja sille venäläisjoukolle,joka istui viereisessä pöydässä nauraen ja ilakoiden slaavilaiseen tapaan.Moskeija teki minuun syvän vaikutuksen,josta olen kai joskus tarinoinutkin näissä kirjoituksissani.Tetuanin matkasta olen myös kertonut aivan varmasti.Nämä kolme ryhmämatkaa ovat olleet hienoja ja mieleen painuvia.Muuten olemme kuljeksineet itsenäisesti,kyseessä olevaa maata tarkkaan katsellen ja kiertäen elämyksiä ja kokemuksia keräten,rohkeasti tutkien,kysellen ja ennen kaikkea kaikesta nauttien.Matkaileminen on aina ollut minulle tärkeää ja yksi parhaimpia tekemisiä yleensäkin.Jos jotain nykyisessä elämässäni kaipaan,niin juuri sitä.Niin paljon jäi kokematta ja näkemättä.Onneksi on muistot ja ystävien tarinat omista matkoistaan!
Pakkasta ei ole,saas nähdä miten on jatkossa.Lunta ainakin on luvattu.Taloyhtiöitä patistettu purkamaan katoilta lumikuormat,ettei käy hullusti.Joidenkin rakennusten kohdalla on jo käynyt.Ateneumissa Picasso-näyttelyssä ihmismassat lämmittivät kattorakenteita niin,että metrien pituiset jääpuikot uhkasivat lasikattoa.Ne poistettiin hyvän sään aikana.Iso Etelämantereesta lohjennut (puolitoista kertaa Ahvenanmaan kokoinen) jäävuori puolestaan uhkaa merivirtojen liikehdintää.Minne komistus on matkalla? Sulaneeko? Vai jääkö mereen vuosiksi kokonaisena ja uhkaavana lillumaan?Aikamoista luonnonnäytelmää sekin.Ilmaston lämpeneminenkö syynä vai tavanomaiset silloin tällöiset lohkeamiset,jotka kuuluvat rannoilla olevien jättimäisten jäämassojen luonnollisiin tapahtumiin? Kukapa viisas tietää?
Minä ainakin tiedän,että panen pyykkikoneen täyteen,väännän nappulasta ja kone tekee loput.Mies suihkuun ja sitten alan suunnitella lounaan laittoa.Tähän tapaan tätä lauantaita.Hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti