No niin, että siis pakkasta.Meidänkin mittarissa 23 astetta ja Kuhmossa yöllä ollut yli 40.Että näin.Vielä ei ainakaan ole sitä luvattua lumimyräkkää,joka pitäisi tänään lauantaina tulla ja olla.Säätieteilijät lupasivat yli 10cm entisen lumen lisäksi ja päälle.
Eilen juttelin puhelimessa erään paritalolaisen kanssa,joka uupuneena oli juuri palautunut pihalta heittelemästä lunta sivuun.Koettelemusten aikaa ihmisille,jotka joutuvat tätä työtä tekemään ja kun se on ollut jo viikkoja kutakuinkin jokapäiväistä pakkoa,että pääsee omalla pihallaan liikkumaan.Kesällä tämä aika unohtuu,kun kukat kukkivat,leppeä tuuli humisee ja aurinko niin somasti lämmittää.Siinä on hyvä omassa ruohikossa astella vaikka paljain jaloin,kun me kerrostaloihmiset kuljemme kovalla asfaltilla katsellen nuutunutta voikukkaa,joka sinnittelee esille jalkakäytävän rikkoutuneesta pinnasta.
On muuten kummallista,miten nopeasti luonto ottaa tilaa asfaltin halkeillessa.Piankin on työntymässä ruohotupas tai pieni kukkanen esiin.Eikä kulu aikaakaan,kun myös käytöstä poistettu tie tai sen osa peittyy kasvillisuuteen.Paikkaa ei enää tunne.Luonto antaa ikään kuin anteeksi häirinnän,kun asfalttia laskettiin maan peitoksi.Samoin peittyvät rauniot,lahonneet puut,ihmisten heittämät rojut niin syvissä vesissä kuin maalla.Korallit tekevät hidasta työtään laivahylkyjen rakenteissa,vesikasvit kukoistavat tai pohjan hiekka peittää kaiken alleen.Kohta ei näy jälkeäkään.Kaikki on katoavaista.
Tänäänkään ei siis ulos.Mieheni jopa päätyi irvistämään,kun iloisesti hyvän huomenen jälkeen kerroin pakkaslukemat ulkona.Onneksi olen ahdannut pakastimen täyteen,että nälkä ei ainakaan meitä pääse yllättämään,jos sisällä olemista pitkään jatkuu.Minä kyllä pääsen jo maanantaina asioille,kun hoitaja jälleen tulee meille kotiin.Siunattu asia! Jos kaupungin tekemisiä moititaan,niin on toki paljon hyvääkin meitä omaishoitajia kohtaan.Tämä pitää aina muistaa,kun taas suivaannuttaa.Yleensäkin on hyvä ajatella asioita ainakin kahdelta kantilta.Yleensä löytyy myös se positiivinenkin puoli.
Sosiaalitoimiston kanssa minulla on hyvät välit.Se onkin se paikka,mihin omaishoitaja ottaa yhteyttä pulmissaan.Aina minua on kohdeltu ymmärtäväisesti ja olen yleensä saanut myöntävän vastauksen pyytämiini asioihin.On hyvä aina tietää lakisääteiset oikeudet,liittyä Omaishoitajaliittoon ja lukea kaikki saamansa materiaali.Henkisesti ei ole varaa laiskistua,vaikka fyysiset voimat olisivatkin vähissä varsinaisen hoitotyön uuvuttamana.
Televisiosta ei tunnu tänään tulevan juuri mitään minua kiinnostavaa.Vancouverin olen jättänyt isolta osin väliin.Kesälajit kiinnostavat enemmän.Eikä tässäkään kiinnostuksen määrässä hurraamista ole.Neuroottista entistä poliisi Monkia olen katsellut ja vaikka jonkunasteisesta vammaisuudesta onkin kyse,saatan olla huvittunut.Ja olenkin.Ei vammaisuus ole mikään tabu,jos ollaan kunnioittavia ilman ilkeilyä ja raakaa pilkan tekoa.Luonto- ja matkadokumentit minua myös kiinnostavat ja niitä on yleensä lauantai-illoissa.YLEn Teema kunnostautuu sunnuntaisin hyvilläkin elokuvilla ja huomenna istun tiiviisti sohvan nurkassa ja katselen Audrey Hepburnin tähdittämän Yksin pimeässä-elokuvan.Ylikomisario Morse on niin ikään saanut sympatiani.Tyylikäs,klassisesta musiikista pitävä harmaatukkainen herrasmies on miellyttävää katseltavaa.Näyttelijä,kuten Audrey Hepburn myös, on jo poistunut filmimaailmasta pilvien valtakuntaan,mutta työt elävät kuvaruuduissamme.
Tällä lailla tätä pakkasen siivittämää viikonloppua meillä mennään.Soitan kummitytölle ja kysyn,onko sattunut näkemään Laura Kolben erään joulukuisen kirjoituksen.Kolbe ottaa yleensä terävästi kantaa ajankohtaisiin asioihin niin Helsingin kuin vähän muunkin maailman.Saanut geeneissä kärkevän ja tarkan kynäilyn taidon.Onhan hän Piin eli pakinoitsija Pirkko Kolben tytär.
Hyvää huomenta,päivää tai iltaa,koska nyt joku sattuu tätä lukemaan.Riipustamisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti