Olipas eilisilta vieraani kanssa rattoisa ja antoisa.Hyvä keskustelu piristää aina.Näissä kerrostaloissa ei naapureitten kanssa juurikaan olla tekemisissä muuta kuin pelkän tervehtimisen merkeissä.Siihen aikaan "kun isä lampun osti" oli aivan toisin.Kuuluu niihin asioihin,joita kaipaan.Näytti ja tuntui myös siltä,että vieraani viihtyi, josta emäntä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Kun meillä Helsingissä eletään lumikaaoksen keskellä,niin USAssa Washington DC:ssä on suurempi kaaos.70cm lunta ykskaks.Meillä täällä sentään sitä tuli vähitellen,vaikka Helsingin sentit liippaavatkin lähellä USAn itärannikon määrää.Mutta eikös siellä päin kaikki olekin suurempaa? Kaupan karkkipussitkin.
Tämä lauantaipäivä on pyhitetty kotona olemiselle.Varsinaista huushollin hoitamista ei nyt ole,jos mukaan ei lasketa pakollisia kuvioita,joita ilman ei mikään suju.Ne taas hoituvat kuin leikiten,rutiinia kun on.Pyörätuolia lykkimään lumeen en tahdo ja nykyisin se olen minä,joka meillä sanoo,missä kaappi seisoo.Olosuhteiden pakosta.
Tässä edessäni on kehyksissä valokuva,jossa äitini on veljineen ja vanhempineen.Kuva otettu kauan ennen minun syntymääni.Kaikki neljä jo kuolleet pois.Äitini oli sievä ja sorea nainen.Muistan,kun hän kävi viikottain Salon Paris-nimisessä kauneussalongissa Helsingin Aleksanterinkadulla.Olin joskus mukana.Istuin hiljaa ja nätisti tuolillani katsellen ja haistellen hyviä tuoksuja.Kosmetologeilla oli valkoiset asut ja päässä hilkka,jossa oli takaosa niin pitkä,että se ulottui olkapäille.Heidän ohikulkeissaan lehahti nenääni hyvät aromit.Kaikkialla oli hiljaista ja eleganttia.Jokaisessa huoneessa pitkän käytävän molemmin puolin asiakas.Jo vastaanottotila huokui tyylikkyyttä,pehmeät valkoiset tuolit,joissa odoteltiin vuoroa,kukkia pöydillä,hiljaista musiikkia.
Nuuhkin aina äitiä hänen tultuaan käsittelystä pois.Hän oli meikattu ja kauniit kynnet lakattu punaisiksi.Yleensä me menimme tämän jälkeen kahvilaan,jossa sain eteeni muhkean jäätelöannoksen.Päivä tiesi myös usein,että äiti lähti illalla teatteriin joko isän tai miespuolisen perheystävän kanssa.Jälkimmäinen oli itsekin teatteriväkeä.Yöpyi meillä Helsingissä käydessään,ennen kuin muutti perheineen kokonaan tänne saatuaan työpaikan helsinkiläisessä teatterissa.Meillä käytiin usein Thalian temppelissä.Olin vasta parivuotias,kun minut ensi kerran otettiin mukaan.En muista siitä mitään tietenkään,mutta tiedän sen olleen Alladinin taikalampun.Siitä lähtien olen ollut rakastunut teatteriin.Istutin saman innostuksen naimisiin mentyäni mieheenikin.
Teatterielämyksiä on ollut monia,mieleen painuvia esityksiä,joita en milloinkaan unohda.Kansallisteatterissa on useinkin vieraillut englantilainen Royal Shakespeare Company,joka on erikoistunut klassisiin renessanssinäytelmiin.Minulla oli onni vanhempieni kanssa päästä katsomaan A Midsummer Night´s Dreamia.En koskaan tule unohtamaan tätä heidän esitystään.Se näyttelemisen riemu! Se osaaminen ja taito!Akrobatiaa,joka oli huikeaa katseltavaa Puck´in taiteillessa seinillä.Aplodeista ei loppua tahtonut tulla,näyttelijät tahdottiin voimakkaiden taputusten kera kerta toisensa jälkeen esiin esityksen päätyttyä.
Teatterimaailma on minut imaissut kokonaan ja olen onnekas siinä suhteessa,että olen päässyt myös kulissien takaista elämää katselemaan.Se on oma maailmansa,maskin tuoksuineen,pukuineen,kiireineen ja keskittymisineen työhön.Kuitenkaan en ole milloinkaan haaveillut teatteriurasta itselleni.Resurssit eivät ole riittäneet Teatterikouluun,joka nykyisin on Teatterikorkeakoulu,edes pyrkimiseen.Tänä päivänä on myös teatterissa käynnit elämästämme poissa,mutta muistot elävät.
Puck´in loppurepliikkiin "So,good night unto you all,give me your hands,if we be friends ..." sopii kynäelmäni lopettaa (vaikka ei ilta olekaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti