Jälleen uutta herkkurintamalla. Olen jo monasti pasteeraillut pienen kojun ohi Itiksen kauppakeskuksessa ja nähnyt, että siellä myydään macaroneja. Nyt pysähdyin oikein läheltä katsomaan. Kärrykojun nimi Chez Janet ja suoraan Ranskasta herkut. En ole eläissäni niin hyviä macaroneja syönyt. Käsintehtyjä, pulleita ja herkullisen herkullisia. Janet Carousel piti etsiä Googlesta ja siellä ylistys jatkui. Dieetillä tai ei, en voinut vastustaa kiusausta. Makuja vaikka kuinka paljon ja jokainen maku on sitä mitä seloste lupaa. Maistoin sitruunaista ja nyt kamppailen itseni kanssa, pystynkö säästämään muutamia hiukan tuonnemmaksi.
A lähetti postia ja häntä hämmentää tuo vastikään eteläiseen Espanjaan tullut kummallinen helleaalto, joka ajoi tiehensä pakkasen.No, se on minustakin pelottavaa. A istuu liikkumiskiellon takia kotinsa terassilla ja ihmettelee liki 30 asteen lämpöä. Meillä sentään talvi on talvi kuten ennenkin. Pakkasta ja lunta.
Olen hyödyntänyt pöllöbonukseni ja ostin kaksi kirjaa. Toinen on Minna Lindgrenin Vihainen leski,joka on hyllyssänikin eli pitää vaihtaa ja toinen Miika Nousiaisen Metsäjätti. Arséne Lupinkin yhä kesken ja sitten Metsäjätin kimppuun. Näin kirjakaupassa Juha Hurmeen kirjan Suomi. Jatkoa Finlandia-palkinnon saaneelle Niemi-kirjalle, joka minulla on. Vaihdan Lindgrenin Suomeen.
Tänään leikin kokkileikkiä ja olen keittiössä. Ostin tarpeetkin ja soppaa tulee. Yksineläjät sanovat usein, ettei viitsi yhdelle kokata. Miksi ei? Ei yhtä annosta vain, vaan useakasi päiväksi pakastimen kautta. Ostaako yksineläjä valmista, puolivalmista vai jättää syömättä? Minä joskus sorrun kahteen ensin mainittuun, mutta en kolmanteen, ellei ole pakottava syy. Ennen kun ei ollut valmiita eikä puolivalmiitakaan, tyydyttiin purkkeihin. Oli valmis paistettu kokonainen kanakin purkissa. Yleensä se kuitenkin juosten napattiin kiinni elävänä pihan perältä talossa, joka oli omavarainen, kuten Helsingissä moni vielä 1900-luvun alkupuolella. Nykyisin laki kieltää kanojen ynnä muiden syömäkelpoisten eläinten pidon kaupunkitalouksissa. Siksi harva lapsi on nähnyt elävän lehmän. Kesäisinkään niitä ei usein näe matkaillessa maaseudulla. Ennen niitä oli tiuhassa jokaisella laitumella. Se oli sitä aikaa, kun viljapelloissa kasvoi vielä ruiskaunokkeja.
Muuttofirma, joka minua auttoi epäonnistuneesti muutossa lähetti eilen asiakastyytyväisyyskyselyn. Ensin olin vain huvittunut, mutta sitten vastasin kysymyksiin. Muutto tapahtui vuonna 2017 !!! Asia on jo muuttovuonna hoidettu ja sain firman toimitusjohtajalta anteeksipyynnön. Nyt paukuttelin taas vanhaa mielipahaani, kun kerran kysyttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti