Nyt on vahva keittobuumi menossa. Siskonmakkarasoppa tuli jo tehtyä. Hankittava aineet seuraaviin , kana-bataatti-, pinaatti-kookos- ja palsternakka-currykeittoon. Sopivat justiinsa näin talviruokintaan. Helppo tuikata annoksittain pakastimeen ja laiskapäivinä ottaa. Onneksi olen jättänyt itselleni keittokirjoja, vaikka olikin se poisantopuuska. No, onhan netissä ohjeita. Mutta tykkään plarata kirjaa ja jättää siihen jälkeni, joka voi tarkoittaa vaikka pientä korianterin siementä.
Katselin kuvia eräästä huvilasta Mustanmeren rannalla. On parikin vaihtoehtoa, kuka tämän huvilapahasen omistaa. Neliöitä on mahdottomasti ja maata ympärillä vielä enemmän. On sitä ja tätä, kultaa ja purppuraa. Pröystäilevän yltäkylläistä niin, että puhutaankin huvilan asemesta palatsista. Mahtavassa pylvässängyssä omistaja nukkuu ja antaa katseensa lipua Mustanmeren aalloille. Hän nauttikoon. Kuvia katsellessani ajattelin, että on vähän liian kiiltävää.
Papereita penkoessani löysin kuvan ikonista. Sain kuvan Kyproksessa eräässä luostarissa, jonne halusin mennä sisälle. Puolison piti jäädä autoon, kun miehiltä pääsy kielletty. Minä sain henkilökohtaisen katselmuksen luostarin puutarhasta sekä osin sisätiloista. Oppaanani toiminut nunna oli hymyilevä ja ystävällinen. Hartautta tunsi tällainen luterilainenkin mieli. Ostin kaupasta paikan omaa hunajaa. Kreikassa en ole koskaan käynyt. Sitä lähimmäksi pääsin Kyproksessa.
Mikä ihmeen "Siperian talvi" on Suomeen tulossa? Kuulemma kylmä helmikuu, kuten ennen vanhaan. Pitääkö hankkia paksummat villahousut? Helmikuu oli todellakin ennen vuoden kylmin. Viime aikoina koko talvi on ollut enemmänkin leutoa. Saas nyt nähdä, mitä tapahtuu helmikuun aikana. En tykkää talvesta ja vielä vähemmän kylmästä, mutta turhaa on pullikoida vastaankaan.
Taas valvottaa. Mutta nyt ei mitään apukeinoja. Valvotaan. Mittaan vaikka verenpaineeni. Kenkälaatikossa olisi vanhoja valokuviakin. Toisessa vanhoja kirjeitä. Jätän sadepäiviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti