12. tammikuuta 2021

MYRÄKÄN ODOTTELUA

 Myräkkä jo sanana vähän, jos ei nyt suoranaisesti pelota, niin kuitenkin panee miettimään, mitä on tulossa. Vesisateen yhteydessä ei käytetä myräkkä-sanaa. Sillä on siis jotain tekemistä aina lumen kanssa. Pyryttää, tuiskuttaa. Joskus lumimyräkkä vaikuttaa vihaiselta. Sen tuo tuuli viistosti jostain kovalla vauhdilla. Sille on hyvä kääntää selkänsä. Lumi kiinnittyy kaikkeen ja kaikkialla. Jos minulla olisi parta, siihenkin. Ehkä menen kokeilemaan, miltä se näyttää kasvomaskin päällä. Löysin muuten kovan etsinnän jälkeen Stockmannilta mustia kertakäyttöisiä. Made in China. Tietysti. Kauppakeskukseen oli ilmestynyt maskiautomaattejakin. Otetaan nyt kaikki mahdollinen irti niin kauan kuin tätä kurjuutta kestää.

Siis lumimyräkkä. Odottelin sitä jännittyneenä tulevaksi iltayhdeksästä alkaen. Katsoin vain uutiset ja mitä presidentti Trumpille nyt kuuluu. Kaikenlaista. Saako viraltapanon vai syytteen vai molemmat? Tai jos ei kumpaakaan, kun virkakausi päättyy kuitenkin pian. Ja mitäpä miettii itse mies? Mieli riehuu, että jos vielä ehtisi saada jotain aikaan. No, onhan tässä jo saatukin. Tosin ei tullut ihan toteutetuksi "Make America great again."  Jari Tervo HS:n kolumnissaan vertasi Putinia ja Trumpia, että ovat hyvin paljon samankaltaisia, mutta yksi ero on: Trumpista päästään eroon. Presidentti Putinin virkakausi jatkuu  hamaan jonnekin. 

Taivas alkoi tummeta yllättäen joskus ennen neljää aamulla. En ollut nukkunut. Kirjoittelin A:lle sähköpostia. Tahtoi tietää, mitä tykkäsin elokuvasta Death on the Nile. Ja minähän tykkäsin jo ties kuinka monennen kerran. Kaikesta eleganssista, Niilistä, kohteliaista tavoista (murhineen päivineen), kauniista ihmisistä ja Hercule Poirotin ahkerista harmaista aivosoluista. Luin myös. Menneistä ajoista Helsingissä. Menossa Helsinki-buumi. Söin palan leipäjuustoa ja yhden Digestive-keksin classic. Öisin ei tietystikään ole suotavaa syödä. Odotin myräkkää. Mietin sitäkin, jos se luvattu 40 cm ei riitä, vaan lunta tulee paksummin. No, ainakin tulee  mieleen lapsuuden talvet, jolloin oli aina tammi-helmikuussa lunta todella paljon. Se kuului asiaan. Enkä minä istunut yöllä odottamassa lumisadetta. Sitä oli sitten aamulla tai ei ollut. Oli mentävä kouluun. Ei kouluja täällä suljeta lumen vuoksi. 

Kello on jo yli kuusi ja vain tuuli yltynyt. Ei mitään suurempaa myräkkää ainakaan. Netin sääkuvassa kuitenkin tukevia lumihiutaleita. Yritänkö vielä nukkua vai alanko viettää päivää? Tai kahviako?  Yöllä join minttuteetä. Niin, ja pesin sekä vessan pytyn että pesualtaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti