Vuosi 2021 tulla tupsahti kohdallani huomaamatta. Odottelin vuoteessa unta. Eikä sitä tullut. Ulkoa kuului rakettien paukuttelua ja joskus leimahti joku, joka näkyi makuuhuoneen seinällä. Valvoskelin taas koko yön tuskastuneena.
Luin alkuillasta vielä vanhan vuoden puolella vastikään hankkimiani kirjoja, joista toinen oli Pertti Mustosen (jonka muinoin olen hyvin tuntenut) Keskellä kaupunkia ja kaupunki tarkoittaa Helsinkiä. Minulle ei siinä ole uutta, kun Helsingin historia on isolta osin tuttua kamaa. Toinen kirja on isompi ja paksumpi Marja-Liisa Sarkin Elämää ja unelmia. Ajasta, jolloin suuret ikäluokat syntyivät ja kasvoivat. Tämä lukee takakannessa. Ilostuin kovasti, kun täkäläisessä kirja-antikvariaatissa on kokonainen hyllyllinen Helsinki-kirjoja. Pitää mennä oikein ajan kanssa tutkimaan. Tosin minulla on pitkästi toista sataa itsellänikin, mutta lisä ei tee yhtään pahaa ja tunkemalla mahtuu vielä hyllyynkin. Yritin jo kerran niitä tyrkyttää eräälle henkilölle, mutta oli tilanahtautta. Suren nimittäin, minne kokoelmani joutuu siirryttyäni toiseen hiippakuntaan. Kierrätyskeskus, antikvariaatti, roskis?
Sarkin kirjassa mainostetaan 1950-luvulla Femina-merkkisiä hikilappuja eli erikoishihalappuja, jotka "säästävät vaatteita, vähentävät pesua". Ne olivat pakattu hygieenisiin sellofaanipakkauksiin. Samoihin aikoihin perheenemännät voivat jo ostaa ruokakaupoista "syväjäädytettyjä" tuotteita. Pakastaa-sana tuli käyttöön ilmeisesti myöhemmin. Sotien ajan säännöstelyn loputtua, alkoi Hartwall Suomessa valmistaa Pommacia, joka oli tuttu juoma Ruotsissa jo vuodesta 1919. Pommac on yhä edelleen voimissaan."Jano pois Pommacilla".
Jo 70 vuotta sitten linjat piti naisilla olla kurissa. Apteekeista sai Sellulax-rakeita. Yksi ruokalusikallinen aamuisin poistaa tyhjänolon tunteen. Säännöstelyn loputtua ihmiset alkoivat lihoa, kun sokeria ja rasvaa voi ostaa vapaasti. Sellulaxit eivät tyydytä laihduttajan vitamiinitarvetta ja siihen oli pelastus Multi-vitan-tabletti kahdesti päivässä otettuna. Nykyisin ravintolisiä ovat apteekit pullollaan.
Mitenkähän tämän ajan hemmoteltu ja kaiken valmiina saava ihminen tulisi toimeen 1940-50-lukujen tarvikkeilla? Jos kauppoihin tuli jotain uutta, sitä oli jonotettava. Ei ollut keittiöt koneellistettuja kuten nyt, eikä puhelinkaan pirissyt jokaisessa kodissa. Yhteydenpidot muualla asuvien kanssa käytiiin yleensä kirjeitse. Emme enää pärjäisi niissä olosuhteissa. Silloinen sukupolvi ei muuta tiennyt ja eli tyytyväisenä turhia marisematta hikilappuineen ja Pommacia janoonsa juoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti