Kun punaisen lihan syömisen kerrottiin olevan epäterveellistä ja minun monet naistuttavani lopettivat tykkänään sen syömisen, siirryin minäkin vähin äänin kalaan, broileriin ja kalkkunaan. En ole kunnon pihviä pannut poskeeni aikoihin. Olin ruokakaupassa ja pysähdyin kuin naulittuna leikkeletiskin äärelle ja tuijotin verisen näköistä paahtopaistia, josta oli siivutettu siistejä viipaleita ja jostain kummasta syystä näyttivät pelottavan houkuttelevilta. Kävin sisäistä kamppailua itseni kanssa ja sitten kuulin itseni sanovan "paahtopaistia 100 grammaa". Tulin paketin kanssa kotiin ja tungin sen jääkaappiin. Tunsin huonoa omaatuntoa ja melkein häpesin heikkouttani.
Juon silloin töllöin illalla ennen nukkumaan menoa minttuteetä ja nyt alkoi tehdä sitä mieli. Juon sen ylensä sinällään, mutta jääkaapissa oli paahtopaistiviipaleita. Otin koulunäkkileivän ja sen päälle panin levittyvää Koskenlaskijaa. Paahtopaistiviipaleet olivat yhä jääkaapissa. Hetken emmittyäni otin reippaasti paketin ja siitä ihanan puolipunaisen siivun lihaa, osin raakaa lihaa. Panin sen kauniisti näkkileivälle, asetuin sen ja teen kanssa pöydän ääreen ja söin. Ja se maistui taivaalliselta. Tuo parjattu punainen liha. Sitä on vielä pari viipaletta. Sataan grammaan ei montaa mene. Aion nekin syödä, mutta en kerro kenellekään.
Luen uutta kirjaani Kämpistä ja panen siitä nyt ehkä luvattomastikin seuraavan lainauksen omin sanoin krrottuna. Runoilija Eino Leino ja säveltäjä Oskar Merikanto olivat syömässä Ala-Kämpissä ensimmäisessä kerroksessa Pohjoisespan puolella. Kadulla työnsi roskakuski täysinäistä kärryään ja vihelsi Kesäillan valssia. Merikannon suosittu sävellys. Merikanto sanoi ääni mielihyvästä väristen Leinolle "tuokin on minun aikaansaannoksiani". Leino kysyi "koko kuormako?"
En tiedä Kämp-kirjani kustantajaakaan. Taitaa olla joku sisäpiirin juttu. Kannessa lukee "The most famous hotels in the World". Siellä Euroopan hotellien joukossa on meidän Kämpimme Lontoon, Pariisin, Wienin, Rooman jne hotellien kanssa samalla sivulla. "Kuuluisimmat hotellit maailmassa" on arkisto, johon koottu tietoa hotelleista vuosikymmenten ajan. Organisaatio on yhteydessä The friends of the most famous hotels in the world´iin ja siihen voi liittyä jäseneksi. En liity. Kuulun hyvin laiskana jäsenenä muutamiin yhdistyksiin. Taas olen pyhästi päättänyt aktivoitua heti kun korona sen sallii.
Olen minäkin Kämpissä ollut. Mutta en siinä alkuperäisessä, kun sitä ei enää ole. Julkisivu purkamisen yhteydessä Espalle päin säästettiin. Rakennusta on hallinnut alun hotellin lisäksi pankki ja pankin asiakkaat. Nyt se on taas hotellina ja ravintolana. Siinä on jotain hienoa ja historiaakin on, vaikka siellä ei enää samat herrat istukaan totilasiensa ääressä kuten aikojen alussa. Leino katselee kantapaikkaansa se kuuluisa salaperäinen lantti kädessään Espan puiston toisessa päässä. Runeberg jalustallaan huomattavasti lähempänä. Nykypolvi käy Kämpissä syömässä tai drinkillä, matkustaja siellä yöpyy. Se on edelleen meille helsinkiläisille Kämp ja sillä on aina paikka sydämissämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti