17. tammikuuta 2021

VEIJARIN MATKASSA

 Eilinen päivä meni yöpaidassa. Laitoin munapiiraan lounaaksi, söin sen joskus kahdeltatoista ja jälkiruuaksi espresso. Sitten menin vuoteeseen ja olen ilmeisesti nukahtanut, koska kello oli neljä iltapäivällä avatessani silmät.Sillä lailla. Tänään sitävastoin onkin toisin. Olen yöllä nukkunut!! Kutakuinkin monta ihanaa tuntia. Olo sanomattoman mukava.

A:lta sähköpostia. Nyt on Valenciassakin pikku pakkasta aamuin ja illoin. Asunnoissa palellaan, kun ei rakenneta talven kestäväksi. Luullaan, että mikään ei muutu. Ikuista paistetta ja suloista lämpöä ei olekaan takuuvarmasti.

Joulukukistani enää saamani amaryllis sinnittelee. Siinä oli neljä komeaa kukkaa ja enää kaksi. Panin sen jo hiukan sivummalle ja Buddhan tilalle. Olen raahannut sen Marbellasta. Ei ole sitä paksua hymyilevää lajia, vaan hoikka ja vakava. Joku voi pitää vääränä pitää Buddha-veistosta, vaikka en ole hindu. Mutta buddhalaisuushan ei ole edes uskonto vaan elämänfilosofia. Kun ostin sen, ei minulta kysytty uskonnollista taustaani. Eikä minun Buddhani ole kotonani ivattavana tai halveksittavana, vaan ehkä kunnianosoituksena vierasta kulttuuria kohtaan ja hiukan myös sisustuksellisista syistä.

Aikoinaan en saanut luetuksi loppuun Maurice Leblancin kirjaa Arsène Lupin mestarivarkaan kootut kertomukset. Siinä oli kirjanmerkki kohdassa, johon olin jäänyt. Otin sen pois ja aloitin lukemisen alusta. Se on pokkari, mutta paksu, 554 sivua. Paha pideltävä kädessä. Olen aina pitänyt veijareista ja veijaritarinoista, tyylikkäistä seikkailijoista. Eleganteista miehistä, jotka hienostuneella tavalla vievät toisen omaisuutta. Useinmiten varakkaalta väestöltä. Kuten Robin Hood, mutta ovat antamatta köyhille. Jo ensimmäisessä luvussa Lupin ottaa haltuunsa höyrylaiva Provencen ensimmäisen luokan matkustajalta jalokiviä. Laiva matkalla Atlantilla kohti Amerikkaa. Varkaus huomataan ja siitä alkaa rumba, mutta perillä satamassa Lupin tietysti pääsee livahtamaan ja hänen rakas arkkivihollisensa poliisitarkastaja komisario Ganimard jää nuolemaan näppejään, vaikka oli laivaa satamassa vastassa. Veijarin mukana kuljetaan hymyillen kirjaa lukiessa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti