9. tammikuuta 2021

KUN EI NUKUTA

 Kello jotain neljän kieppeillä aamulla. Tämä  taas niitä öitä! Pitäisi kuulemma sitkeästi maata vuoteessa ja ilmeisesti odottaa ihmettä, joka toisi unen. Minä nousen mieluummin ylös laittamaan kahvia.

Luin jo Kämp-kirjan ja siinä olikin paljon minulle uutta tietoa. Sitten kaivoin hyllystä Henrik Tikkasen Helsinki-kirjan ja luin sen. Oli luettu aiemminkin, vuosia sitten. Taattua ja tuttua Tikkasta teksteineen ja piirroksineen. Miika Nousiaisen uutuus on minulla vielä kesken. Sen jälkeen on taas marssittava kirjakauppaan.

Olen joutunut häirikkösoittajan uhriksi. Viikon ajan monta kertaa päivässä on joku kahteen nollaan päättyvä numero soittanut. Kysyin numerotiedustelusta. Kerrottiin soittajan kiusaavan helsinkiläisiä ja jos joku vastaa, tahtoo kuulemma tehdä haastattelun (?). Minä en ole vastannut enkä vastaa. 

Olin Stadissakin. Oikein metrolla. Yllätys, yllätys, siinä vaunussa oli jokikisellä maski. Olimme kuin jonkunlaisen salaseuran jäseniä tai rosvokoplaan kuuluvia. Nythän toivotaan, että kaikki yli 12-vuotiaat käyttäisivät kasvosuojainta. Edelleen kannatan koko maata kattavaa maskipakkoa, lain mukaista ja ei mitään suosittelua. Mutta se ei meillä käy ja sotii perusoikeuksia vastaan. 

Blogi pitäisi kaikkien taiteen ja kirjoittamisen sääntöjen mukaan olla yhdenmukainen juttu. Ei siis tällaista sillisalaattia kuin minulla yleensä. Joskus on se teema, mutta useinmiten kaikenlaista sekalaista höpötystä. Pitäisi muuten korjata joulukoristeet pois. Ovikranssin nappasin, mutta vielä ikkunoissa roikkuu, vaikka ilman valoja. Ehkä tänään olen kiipeilytuulella. On ratkaistava, kiipeänkö kirjoituspöydälle vai tikkaille? Jos tikkaille, on tehtävä tilaa ja se tietää monimutkaisempaa hommaa. On siirrettävä tulostin ja sen pöytä. Taidan jättää toiseen päivään. 

K ihasteli taas puhelimessa, mitenkä lumi tuntuu mukavalta. Mitä  mukavaa siinä on? Pakkasen kiristyessä se vielä kirskahteleekin askeltaessa. Eikä se ole kaikkialla enää valkoista. Minusta siitä on pelkkää haittaa. On luvattu lisääkin. Kun tulen vanhaksi ja pääsemme koronasta eroon, muutan jonnekin jossa on takuulämmintä. Aloitan kaiken alusta, enkä palele, enkä dallaa lumessa. En koe Suomi-ikävää, en kaipaa lihapullia enkä Saimaan norppia, en Golf-virtaakaan. Enkä golfia. 

Ehkä menen vuoteeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti