Sillä lailla! Pakkasta pitelee. Mutta ei pyrytä. Helsinkiläiset kaivoivat naftaliinista heti suksensa ja painelivat raiteille hiihtämään. Tätä tapahtui minun lapsuudessani aina talvisin. Omalta Töölön kotiovelta survaistiin lähtöön. Nyt vähän samanlaista meininkiä. En itse kuitenkaan tunne mitään intressiä lähteä ulos edes tarpomaan, saati hiihtelemään. Asiat kuitenkin jonain päivänä hoidettava, joten villaista ylle ja menoksi. Kävellen.
Kolme yötä jaksoin valvoa ja eilen nappasin unipillerin. Kukaan, joka nukkuu yönsä normaalisti, ei tiedä, miten ihanaa on valvomisten jälkeen nukkua ja herätä aamulla muiden lailla virkistyneenä uuteen päivään. Koin sen juuri tänä aamuna. Kun kerron valvoneeni, tarkoittaa se todellakin koko yön valvomista. Aamu tulee ja laitan samaan pötköön kahvini. Hullua kyllä, en tunne väsymystä, enkä unen tarvettakaan. Päälaelleen on mennyt!
Eilen korjasin joulun pois. Kiipeilin tikkailla edestakaisin, koska jouluun liittyvä dekoreeraus on yläkaapissa ja sen hyllyillä. Tavaramäärä hämmästyttää, että saan kaiken mahtumaan. Kun ne kerran ovat olleet siellä, mahtuvat nytkin. Näin onkin aina tapahtunut. Vaaditaan hiukan organisointitaitoa sekä kärsivällisyyttä. Sitten huilasin ja naputtelin R:lle sähköpostia.
Asunto ei ole millään lailla viileä. Voin keikkua huoleti yöpaitasillani. Jotkut ystävistäni valittavat palelevansa. Neuvon polttamaan kynttilöitä. Kummasti lämmittävät, jos palaa useampi kuin yksi. Itse poltan paljon. En lämmön vaan tunnelman vuoksi. Mutta inhoan niitä valuvia, jotka leviävät kuin kukan terälehdet, joilta ne eivät minusta edes näytä. Vaan ikään kuin näyttävät kieltä minulle. Myyjät kun eivät enää tiedä myymistään tuotteista mitään, eikä kynttilöissä liioin lue niiden ominaisuuksista halaistua sanaa, niin on se aina yllätys, mitä niistä tulee. Nyt ainakin kolme näyttää minulle hävyttömästi kieltä. Miksi kynttilä ei voi vain palaa tyylikkäästi tekemättä minkäänlaisia temppuja?
Minusta on vähitellen nyt sitten kehittynyt introvertti tai ainakin luulen niin. Alan viihtyä sisätiloissa. Olen ollut jo monta päivää ja suunnittelen uloslähtöä vasta ensi viikolla. Toivon, etten kehity niin paljon, että minusta tulee ulkokammoinen. Kokonaisvaltaiseksi (muotisana) sisäolijaksi ei minusta oikeasti ole. Että tilaisin ruuat kotiin, ostaisin netistä ja Posti toisi kotiovelle, en tapaisi fyysisesti ketään enkä mitään. No ei tietenkään!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti