Kyllä vaan, eilen Espan puistossa. Ihastuttavia kukkaistutuksia, Leino ja Runeberg paikoillaan. Ihmisiä sankoin joukoin pasteerailemassa. Istuin penkillä ja katselin vilinää. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Kesä tuli luokseni. Jäätelöä en syönyt, mutta Stockmannilla kävin ja cappuccinolla First Loungessa.
Tänäänkin ulos, mutta vain kotimaisemissa. Vien Italian kirjeen postiin. Käyn myös täkäläisellä Stockmannilla. Kesähepenet jätän kaappiin, ei luvattu edes aurinkoa.
Olen soitellut muutaman puhelun. Muun muassa äidin puoleiselle pikkuserkulle syntymäpäivätervehdyksen. Tuppaa joskus unohtumaan. Naputtelin myös L:lle. On aikeissa matkustaa puolison kanssa, nyt eteläiseen Italiaan. Käyvät kuulemma huvilassakin meren rannalla Anacaprissa. Minä käynyt siellä vain kirjan sivuilla.
Thesleffin kirja edelleen kesken. Paikoin hiukan pitkäveteistä luettavaa, mutta sitten sen korvaakin ykskaks kiinnostavat asiat taiteilijan elämästä maailman turuilla, etupäässä Italiassa ja Ranskassa. Kovaa työtä tuo tunnetuksi tuleminen. Oppimista koko elämä, näyttelyitä, maalaamista, maalaamista...
Olisikohan omasta äidistäni tullut taiteilija, jos olisi jatkanut Ateneumin opintojaan? Elämä vei muualle. Taide ei koskaan kuitenkaan unohtunut. Vei minutkin ollessani vauva näyttelyyn. Siitä en muista mitään. Hänen kertomansa mukaan olin kuulemma kiinnostuneena tauluja katsellut. Kiinnostusta on edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti