Marssin eilen reippaasti kylmän viiman ujeltaessa ympärilläni Herkkuun täydentämään hedelmävatiani keittiön pöydällä. Olen tullut tulokseen, että ehdottomasti syön liikaa hedelmiä. Ja kun kotimaiset mansikat tulevat, syön liikaa mansikoita. Nyt syön liikaa espanjalaisia. Ostin juureksiakin. Teen jonain päivänä uunissa. Sitten syön niitäkin liikaa.
E soitti ja kertoi Oulussa päin olevan sakea lumipyry. Se siitä keväästä. K soitti ja kertoi olleensa erään henkilön läksiäisissä. Lähtevä muuttaa vähäksi aikaa Persianlahden rannalle. Ei kelvannut Eurooppa, ei. Ihminen on aina halunnut kauaksi vaikka uteliaisuuttaan tai saadakseen kokemuksia. Mailma ei ole enää entisen suuri. Eikä nykyisin lentokoneissa liioin taputeta kapteenin onnistuneesta laskeutumisesta kiitotielle. Jos minä olisin ollut kapteeni, melkein loukkaantuisin. Eikö ne hölmöt usko ammattitaitooni? Isäni harvoin taputti teatterissa. Oli sitä mieltä, että näyttelijät saavat palkkaa, se riittää. Eihän myyjillekään taputeta, kun tekevät työtään.
Aion myös tänään ulos. Aion ensi viikollakin. Silloin aikeena matkustaa aina keskustaan asti. Näen keväisen keskustan! Jos asuisin vielä Katajanokalla, näkisin talon pihan kukkivat kirsikkapuut. Kaunista. Koko piha oli vaaleanpunainen. Sitten tuli syreenien vuoro. Tässä talossa ei satsata puihin sen enempää kuin kukkiinkaan. On kaksi eriparista suurta kukkaruukkua, joissa viime kesän rangat. Tekisi mieli nyppäistä ne pois. Skattalla, vaikka kerrostalo olikin, laitoin kesäkukkia. Taloyhtiö osti mullat. Puiset isot laatikot myös talon puolesta. Olivat mukavia kesiä. Niitä oli 12 kappaletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti