KAMPPIIN

Lähden tänään Stadiin. Mutta ompelimon kautta ja ompelimo on sama kuin pesula, jossa tehdään myös ompelutöitä. Minulla on sellainen heille. Tämän jälkeen metroon ja maailmalle.

Eilen juttelin M:n kanssa puhelimessa. Minulla on useampia M:llä alkavia ystäviä ja tämä on yksi heistä. Emme ole pitkiin aikoihin tavanneet. Nyt olisi jo aika. M on ruustinna ja minusta on ihanaa häntä ruustinnaksi kutsua. Juttelimme kaikenlaista ja pitkästi. Teki oikein hyvää. Hän oli ollut Ellen Thesleffin näyttelyssä ja sinnehän minäkin tänään. Jänittää vähän Kampin metroasema, kun minulla on taipumus siellä aina eksyä. Ei mikään selkeä metroasema, vaan samalla bussiasema ja kauppakeskus, hissejä jokaiseen lähtöön. Kun sitten aikojen päästä monesti sekaannuttuani vääriin suuntiin putkahdan päivänvaloon, tunnen suurta helpottuneisuutta. Melkein aplodeeraan itselleni.

Olen syönyt valtavat määrät espanjalaisia mansikoita. Eilenkin taas toin kotiin puulaatikollisen. Joskus osuu kohdalle varsin makeita, että melkein ahmin laatikon tyhjäksi. Eivät tietenkään ole kotimaisten veroisia. Espanjassa paistaa sama aurinko kuin täällä, että mikä sitten tekee maussa sen valtavan eron? Pohjoisen maan tuuli? Laulujoutsenen ylilento? Valo? Joku siinä on, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Koska tässä ei ole järkevää sanottavaa, lopetan tähän, juon kahvin loppuun ja menen suihkuun ja valmistaudun huolellisesti lähtöön. Aurinko paistaa. Koivujen lehdet kasvaneet. Kesään enää pari viikkoa.