Kello on puoli kaksi yöllä. Odotan unipillerin vaikutusta ja sitten painun vuoteeseen, Ei tuntunut uni tulevan ja aamulla on lähdettävä liikkeelle. Toivon saavani nukuttua muutaman tunnin. Julkaisen tämän vasta aamulla.
Seura-lehteä kauppasivat. Olin ottanut lahjaksi kuukauden lehdet ja nyt olisi kai velvollisuus tilata lehdestä enemmänkin. En tilaa. Se Seura, jota nuorena lueskelin, oli erilainen, asiapitoisempi, eikä alentunut juoruille, kuten nykyisin. Olen nykyiseen pettynyt, enkä tippaakaan kiinnostunut. Pommitettiin puhelimitsekin ja nyt lähettävät postia. Olen kova luu, eikä minuun sanahelinäkään tehoa eikä missään tapauksessa nahkainen lompakko tilauksen kylkiäisenä.Vanha lompakko kelpaa ja se on todella vanha, mutta siististi pidetty ja tehtävänsä täyttävä.
Luin eilen, että kassaneidit ovat tyytyväisiä asiakkaaseen, joka antaa kolikot heidän laskettavakseen. Minä en anna ikinä. Luotan omaan laskutaitooni ja kolikoiden tuntemukseen. Hankala puoli on vain se, että laskuoimitus on tehtävä lompakossa piilossa, muuten niiden kimppuun käy kassa. Minä kun vielä mainiosti kykenen itse hoitamaan laskemispuolen. Myös hiukan epäilen näiden nuorien neitikassojen laskutaitoa. Päässälaskun taito on minimissä, jos ollenkaan, yhteen- ja vähennyslasku aivan ylivoimaista. Jos kassakone ei kertoisi, mitä asiakkaalle annetaan vaihtorahaa, menisi kassaneidin sievä sormi suuhun.Tämä on tätä automaation riesaa, joka tappaa käytännön taitoja. 2+2, kun on aivan varmasti 5.
Jatkuu aamulla. Nyt nimittäin tulee uni.
Nyt on aamu ja kello puoli yksitoista. Oikeammin jo aamupäivä. Olin näkeväni lievää lumisadetta ulkona. Ei mikään t-paitailma enää, johon ehdimme tottua. Lipittelen kahvin virolaisesta apilamukistani loppuun ja sitten aamutoimet ja asioille. Että ei tämän enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti