OULUUN

Nukuin yön huonosti. Kolmelta nappasin unipillerin ja vihdoinkin olin nukahtanut. Heräsin puhelinsoittoon. Se oli aamuvirkkuinen K. No, kömmin minäkin lopulta ylös, laitoin kahvin ja laahustin suihkuun. Nyt olo huomattavasti parempi ja pirteämpi. Huomiseksi suunnitelmia. Oikeastaan koko viikoksi, joka sunnuntaina kulminoituu erääseen mieluisaan visiittiin Espoossa.

Luin loppuun Aalto-kirjan. Vaikka kuinka mies on ollut maineessa ja kunniassa, en saa kiinnostustani heräämään. Ainoa hyväksymäni on Savoy-maljakko. Joskus ollut Aino Aallon laseja. Nekin kadonneet aikojen saatossa. Ehkä menneet rikkikin.

Yöpöydän pinossa yhä muutama lukematon kirja ja päällimäisenä Amerikan historiaa, jota olen pitkään lukenut. On semmonen annosteltava luettava. Liikaa tietoa yhteen menoon. Pienipränttinen ja vielä paksu. Hämmästyttäviä asioita tullut päivänvaloon, jotka vaatineet historiaa muutettavaksi. Kaikki ei todellakaan aina ole sitä, miltä näyttää.

Matkustan kesällä Ouluun. E:n luo saapumassa muitakin, että minä ehkä vasta syyskesällä. Sisar Ruotsista ja muita läheisiä Helsingistä. Talon koko toki sallii isommankin joukon, mutta olisi hauskempaa tavata ystäväni kaksin. Niin monesti olemme istuneet valoisassa kesäyössä keittiön pöydän ääressä viinilasillisen kera ja puhuneet. E on myös vanhimpia ystäviäni, eikä välimatka ole ystävyyttämme haalistanut. Olin vuosia sitten hänen puolisolleen jättämässä hyvästit sairaalassa. Liikuttuneisuus oli molemminpuolista. Seuraavana olikin suruadressin vuoro.