5. syyskuuta 2018

OKULISTIN LUONA

Onnekseni tarvitsen nyt tällä 2000-luvulla silmälääkäriä, enkä pari sataa vuotta sitten. Silloin olisi ollut vähän niin ja näin. Oltiin muutaman piirilääkärin varassa ja heidän kiinnostuksestaan riippui, tutkittiinko silmiä. Kiertäviä okulistejakin oli ja yleensä ulkomaalaisia. Muun muassa eteläisestä Euroopasta käytiin pyörähtämässä. Nykyisin asiat mukavasti ja olemme hyvässä huomassa taitavien silmälääkärien hämärissä tutkimushuoneissa. Lääketiede edistynyt, vaikka minun, eikä kenenkään muunkaan,  silmien "nokihiutaleille" (lasiaisen irtautuma) voi mitään tehdä. Saattavat asettua johonkin sen enempää vaivaamatta, kuten minulle kävi, moniksi vuosiksi, ja taas putkahtavat ihmisen kiusaksi. Näkökykyä eivät haittaa. Niin että siinä minulla ne ovat, halusin tai en. Muuten kaikki suhteellisen hyvin. Menin ostamaan kriikunoita.

Kukaan ei ole soittanut ja kysynyt, miten kävi silmälääkärissä. Ystäviä!!  Eräs toinen K, ei se aivan vakituinen K, soitti ja juteltiin puita heiniä. No, hän ei edes tiennyt silmistäni mitään.  Kertoi matkastaan tundralle. Minäkin ollut tundralla. Kaukana pohjoisessa, kaukana sivistyksestä, vauraassa öljyn rikastuttamassa maassa.

Kävelin Suomalaisen Kirjakaupan ohi ja niin teki mieli puikahtaa sisälle. En puikahtanut. Omassa hyllyssä monta vielä lukematonta kirjaa. Vanhempieni perua. Olivat lukuihmisiä. Jouduin antamaan tilan puutteessa kirjoja poiskin. Kirpaisi syvältä. Vanhempieni tuhkat takuulla pöllähtivät Hietaniemessä. Se oli eräs oravista kertova satukirja, jonka avulla opin lukemaan. Kuului johonkin WSOY:n muutaman kirjan sarjaan. Luulin yhä tavaavani ja sitten ykskaks huomasin lukevani suoraan. Aikamoinen riemun hetki. Siitä se alkoi. Ystävyys kirjojen kanssa.












4 kommenttia:

  1. Meillä on kirjastossa myös kierrätyshylly. Se on eteisessä naulakoiden vieressä. Siihen voi kotoa tuoda ylimääräiset kirjat ja kuvalehdet. Siitä voi sitten ottaa luettavaa ihan ilmaiseksi. Ja hylly on hyvin suosittu. Itsekin olen ottanut pari kirjaa ja toisen vein luettuani takaisin. Toista katselen vielä uudelleenkin! Minusta oivallinen keksintö!

    VastaaPoista
  2. Ihan samanlainen kierrätyskaappi on täällä Kotkan Pääkirjastossa. Minusta se on ideana tosi hyvä ja näyttää olevan melko ahkerassa käytössä.
    Lasiaisen irtautuma?! Tuollaisesta en ole kuullutkaan. Eikö sitä voi mitenkään kiinnittää takaisin paikalleen ja mikä on aiheuttanut irtautumisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta. Lasiainen on hyytelömäistä ainetta ja saattaa esim.iän myötä kutistua, josta voi seurata sen irtoaminen verkkokalvosta. Oireet: "nokihiutaleet" ja joskus salamointia. Näköä ei haittaa. Yleinen ilmiö, 2/3 ihmisistä saa sen jossain elämänsä vaiheessa. Hiutaleet saattavat olla poissa näkyvistä vuosia, kuten minulla. Nyt tulivat visiitille. Mukavaa syksyä Kotkaan!

      Poista