SIKAHYVIÄ

Jossain päin eteläistä Suomea on satanut. Ei Itäkeskuksessa. Kiiruhdin eilen aamupäivällä asioille, kun oli povattu Esterin saapumista. Sateensuojaa en kuitenkaan mukaan ottanut. Minusta se on pirujen seinille maalaamista, jos poudalla kanniskelee suojaa epävakaisuuden pelossa. Kauppakeskuksen ukkoporukka lepopaikoilla keskusteli myös ilmoista ja koska se sade tulee. Ja minne se osuu. Jotakuta oli jo kolottanut siihen malliin, että lähellä on. Ei ollut.

Soitin vanhalle ystävälleni Tammerkosken tietämille. Hän olikin nyt jollain lailla tolkuissaan muutamia hetkiä paitsi. Asuu edelleen yksin kotonaan. Päivittäin käydään kolme kertaa kaupungin puolesta tsekkaamassa mammarainen. Puhe välillä tuli epäselväksi ja joitakin asioita sekoitti keskenään. Kysyin, muistaako minut vielä? Naurahti ja sanoi muistavansa. En ole kuitenkaan aivan varma. Olimme joskus likiystävykset. Harvoin enää hänelle soitan ja hän ei nykyisin  koskaan. Tragiikkaa on mahtunut hänen elämäänsä muullakin tavalla kuin vakavasti sairastumisella. Ne kaikki olen läheltä joutunut seuraamaan. Osin mukana kokemaan. Lopetin puhelun ja minulla oli ikävä vanhaa ystävääni.

Maiden joukkoon, joista Suomi mansikoita ostaa, on tullut Hollanti. Parhaita tähän asti ostamistani. Myyjä sanoi niiden olevan "sikahyviä". Nyt olin samaa mieltä. Paitsi etten käytä tätä adjektiivia. Toki näitä sika-alkuisia sanoja kuulee ympärillä jatkuvasti. Sika eläimenä on tiiviisti kuulunut suomalaiseen maalaiselämän kulttuuriin. Minäkin pienenä vanhempieni kanssa käydessäni Pohjanmaalla tutustuin sikaan. Pienet olivat herttaisia lapsen mielestä ja ovat varmasti vieläkin. Siihen aikaan sikanimitystä ei käytetty muualla kuin itse eläimen kohdalla.

Kurkistinpa siis Kotus-kanavalle saadakseni tietää, mistä on saanut alkunsa kaikki nämä sikasanat. Sikamagee, sikahyvä, sikasiisti...  Jo 1980-luvulla keksittiin ja seuraavalla vuosikymmenellä oli vahvasti juurtunut slangisanastoon. "Siasta" tuli monikäyttöinen puhekielessä. Joku miestyyppikin on nyt "sikaenerginen". Kuten aina puhekielen ilmaisuille käy, tapahtuu tälläkin niin, että joidenkin ehkä vuosikymmenten jälkeen, se on sikakaunista kirjakieltä. Vierastinko torimyyjän reipasta ilmaisua hollantilaisten mansikoiden laadusta? Vierastin. Hiukan. Toisaalta onhan se sikamukavaa, että myyjätär uskaltaa lausua rehellisesti ja iloisesti oman mielipiteensä myymistään marjoista puhtaalla slangilla tämmöiselle täti-ihmiselle. No, kuulunhan minä Stadin Slangi yhdistykseen.