"Kyllä on tullut ilmoitus", sanoi LVI-mies ollen pyrkimässä sisälle yleisavaimella. Kimmastuin välittömästi, kun "ei ole tullut ja se tarkoittaa, ettei ole tullut". Kaveri jatkoi, olivat soittaneet ovikelloa ja jopa koputtaneet. No, miten kelloa painetaan ja miten koputetaan, onkin sitten eri juttu. Väliovi on minulla aina kiinni. Jos siis painetaan ja koputetaan höyhenen kevyesti, en takuulla kuule. Tämä episodi tapahtui varhain tänään aamulla, kun juuri ja juuri olin herännyt ja saamassa sydänkohtauksen miesten pyrkiessä sisälle. Eivät päässeet, kun rollaattori on aina väliovea vasten. Pyysin tulemaan tunnin kuluttua tekemään jollekin venttiilille katossa olevassa boksissa jotain, joka liittyy veden tulovauhtiin putkiremontin jälkeen. Tulivat ennen aikaisesti, mutta nyt päästin sisälle. Kiukkuni ei laantunut. En voi sietää tämänkaltaista käytöstä. Enkä todellakaan ole saanut mitään ilmoitusta, vaikka "kaikki muut ovat saaneet". Olen erittäin tarkka, mitä postiluukusta tipahtaa ja olisin ilman muuta merkinnyt kalenteriini miesten tulon. Näin aina teen.
Niin paljon on nyt adrenaliinia, että painelen asioille ja vaikka vallan Helsinkiin asti. Sataa ja satakoon!
Muutama vapputervehdys tuli ja tänään niihin vastailen. Katselin netin kautta Ullanlinnan mäen seremoniat eilen ja muistelin haikeana siellä puolison ja minun olemisia joskus kauan sitten. YL lauloi ja komeasti lauloikin. Puheita pidettiin. Keväiset popliinitakit edustivat pukeutumistyyliä. Haastatteluissa selvisi monen tulleen jo vuosikymmeniä sitten ensimmäisen kerran Ullanlinnan kukkulalle vappupäivän aamuna. Sitten siitä on tullut traditio.
Huomenaamullakin lähden Stadiin ja saattaapi olla että vielä seuraavanakin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti