Päivänä muuanna rullautuessani metroasemalle päin vastaan tuli mies ja jostain syystä aivan kohti. Mietin, kumpi väistää. Itseni tuntien, se en ole minä. Kaveri pysähtyi eteeni ja näytti kädessään olevaa Chanel 5-parfyymipakkausta. Aidon näköinenkin vielä. Siinä käveli muitakin ihmisiä, naisia ja miehiä. Miksi juuri minä? Pakko minun oli hetkeksi pysähtyä, kunnes käänsin rolaattorin pyörät ja pääsin kaverin kiertämään.
Chanel 5 on mieliparfyymini ja sitä on minulla aina kotona. Mutta koskaan ei juolahtaisi mieleen ostaa sitä kadulta. Sitä paitsi tämä Chanel oli taatusti väärennös. Näin kerran tv:ssä dokumentin tämän kaltaisesta tehtailusta. Ilman dokumenttiakin olisin oivaltanut vilpin. Mutta noin nopeasti katseltuna, hyvää työtä. Ihan viimeisen päälle. Ehkä lähemmässä tarkastelussa olisi huomannut jotain filuria. Eikä liioin tuoksu olisi lähelläkään aitoa. Monien vuosien ajan olen Chanel 5 katsellut, käsissä pidellyt, ostanut ja korvan taakse suihkauttanut.
Ostaako näitä kadulla joku? Tietysti myyjä olisi lipevästi tarinoinut Chanelinsa alkuperän, mitä varten sitä kadulla myyskentelee jne. Uskooko joku? Pitäisi kyllä hälytyskellojen soida ja kertoa asiassa jotain mätää olevan. Jonkunhan on näitä ostettava. Ei niitä muuten kaupiteltaisi. Millähän hinnalla olisin sen saanut?
Olen aina pitänyt veijaritarinoista ja herrasmiesvarkaista. Kävin Akateemisessa Kirjakaupassa ja ostin Maurice Leblancin luoman mestarivaras Arsène Lupinin kootut kertomukset (2017). On vuosia vierähtänyt, kun olen missään tekemisissä ollut Lupinin kanssa. Nappasin kirjan hyllystä ja menin maksamaan. Ja ei kuin lukemaan! Ihastuttavia tarinoita 20 kappaletta 555-sivuisessa taskukirjassa. Suomennos Kaisa Sivenius (2012). Tv:ssä joskus aikoja sitten ollut sarja Arsène Lupinista ja hänen eleganteista varkauksistaan. Kirja ja parveke! Aivan ihana yhdistelmä! Mukaan voi ottaa muutaman mehukkaan aprikoosin evääksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti