31. toukokuuta 2018

PARIISI JOTA EI ENÄÄ OLE

Terveisiä 1930-luvun Pariisista! Hieno  näyttely sekä kotimaisten että ulkomaisten taiteilijoiden teoksista tuolta ajalta Pariisissa. Tove Jansson oli toisessa huoneessa, mutta sen näyttelyn olinkin aiemmin nähnyt. Hissi vei kolmanteen kerrokseen, jossa graffiteja. Ystäväni K oli kuullut väärin että grafiikkaa ja pettyi, kun seinät oli täynnä "raapustuksia". Minusta, jos graffiti on hyvällä maulla ja taiten tehty, puolustaa se paikkaansa. Suttaukset eivät saa armoa minunkaan silmissäni. Nämä puolustivat paikkaansa. K ei antanut periksi. Niinpä menimme ravintola Lumièriin tointumaan hänen pettymyksestään, jonka kyllä loppujen lopuksi Pariisi hienosti paikkasi. Söimme parsakaali-kinkkupiirakkaa salaatin kera. K kahvia ja minä valkoviiniä. Minulla on magneetti jääkaapin ovessa, jossa on teksti:"In wine there is wisdom, in beer there is freedom, in water there is bacteria". Tämän muistan.

Olen ollut Pariisissa. Olin juuri täyttänyt 17v. Seinen rannat, Eiffelin torni, Notre Dame... Kuten kunnon turistin kuuluukin koluta. Sitä Pariisia, mitä Hamin taiteilijat ovat nähneet, en minä nähnyt. Sitä särmikästä, tanssivaa, kevyttä viinille maistuvaa kaupunkia en tavoittanut. Nyt jos menisin, olisi meininki toinen ja uteliaisuuteni kohdistunut johonkin muualle. Etsisin kahviloita, joissa turistit eivät käy, kävelisin puistoissa, joita ei postikorttien kuvapuolilla näy, menisin pieneen kirkkoon, jossa olisi vain paikallista väkeä. Nyt minun Pariisini ei olisi turistien Pariisi. Muistuttaisi ehkä  hiukan sitä kaupunkia, jonka juuri näin Hamin seinillä. Vastaan tulisi nainen, joka olisi kuin Edelfeltin Virginie tai yhtäkkiä kuulisin kapealla kujalla koiran haukkuvan lihakauppiaan takaovella.Se saa kauppiaalta kyljyksen. Nauttisin sinisestä hetkestä, joka on todellista. Jossain kaukana on kiire ja asiallisuus. Astun ulos taulusta ja palaan tähän aikaan. K kysyy "missäs sä olit?"




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti