Olen katsellut ikkunasta metsikössä olevaa pihlajapuuta. Se kukkii muhkeasti. Kasvaa kahden taivaisiin kurkottavan kuusen varjossa ja tuuli heiluttelee sen oksia. Olen miettinyt, onko kuusen oksistossa oravalla pesä.
Söin purkillisen persikkarahkaa. 150 gramman purkillisessa on rahkaa 71%, persikkaa 5,7% ja loput lihottavia ainesosia. Kaloreita noin 200. En syö enää tätä rahkaa. Yleensä en edes syö rahkaa. Kuinka ollakaan että nyt ostin? Etsin hyvin pientä voirasiaa, koska pakkasessa on pari kuhafilettä. Voiannokset kaupoissa ehdottomasti liian isoja parin kuhafileen paistamista varten. Kala kun vaatii voita paistinpannuun. Voileipiä en yleensä syö. Hapankorpun päälle sivelen ohuen tai paksun kerroksen Cantadou-piparjuurituorejuustoa. Onneksi sitä on täälläpäin kaikissa käyttämissäni ruokakaupoissa. Niin, enkä tarpeeksi pientä voirasiaa löytänyt. Fileet edelleen pakastimessa.
Kun nyt tuli puhe prosenteista, niin luin lehdestä ihmisten hävittäneen jo 83% luonnonvaraisista nisäkkäistä ja puolet kaikista kasveista maapallolla. Me emme kai muuhun pysty kuin hävittämiseen ja saastuttamiseen. Miten on käynyt, kun tulen muutaman sadan vuoden kuluttua tänne kummittelemaan? Stockmannia ei ainakaan ole.
Ateneumista en ole varma. Ovatko puupaalut sen alla kestäneet? Toin Ateneumista taannoin Antonio Donghin jääkaappimagneetin Nainen kahvilassa. Alkuperäinen maalattu 1931.Venetsiasta lainattu Ateneumin näyttelyä varten. Kaunis tummanvihreään asuun pukeutunut nainen, hoikka, lakatut kynnet. Pöytään ei ole vielä tarjoiltu. Mitähän leidi on tilannut? Ehkä espresson. Tällä viikolla onkin sitten Air de Paris-näyttelyn vuoro. Edelleen pysytellään 1900-luvun alkuvuosikymmenillä.
Moni ikäiseni nainen on hankkinut ulkomailla tatuoinnin. No, en minä sentään, mutta nulkkarenkaan tai oikeammin nilkkaketjun olen ostanut. Aika jännää! Nyt vaan en tiedä, pitääkö olla ilman sukkia? Yleensä kun niitä käytän kesälläkin. Voiko ketjun panna sukan alle? Toisaalta, ei kukaan enää viime aikoina ole katsellut sääriäni. Sama se, mitä nilkassa on ja minkä alla.
Nyt on eteisen kaapin seinässä reikä, että päästään sähkötauluun. On myös puhdistettu kylpyhuoneen lattiakaivon ympäristö jostain kitin tapaisesta aineesta. Esteettisesti ruma. Olikin mahdottoman mukava kaveri näitä tekemässä. Marokosta, mutta Suomessa syntynyt. Isänsä muuttanut Suomeen ja yllätys, yllätys hän on kotoisin Tetuanista, jossa minäkin käynyt. Tämä mies ei taas koskaan ole juurillaan Marokossa ollut. Uskomatonta, mitä kaikkea kuulee ja mistä kaikesta voi keskustella remonttimiehen kanssa. Hän teki oma-aloitteisesti pieniä ylimääräisiäkin helpottaakseen elämääni ja minä kauniisti kiitin. Toinen kaveri tuli maalaaman reiän sivut. Huomautinkin, että on näemmä tarkat työrajat, yksi nikkaroi ja toinen maalaa. Hänellä, joka maalasi,olikin työhaalari täynnä maaliläiskiä. Oikein mukava työtuokio!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti