Tiesin osan Helsingin ratikoiden reittien muutoksista ja silti rohkeasti hyppäsin seiskaan Hakaniemessä, kunhan olin sinne ensin metrolla ajanut kampaajan vastaanottoa varten. Istuin seiskassa ja nautin kiskoista, ratikan tuoksusta, pysäkeistä matkan varrella Mikonkadulle. Painoin punaista nappulaa ja annoin kuljettajalle tiedon tahdostani poistua seuraavalla pysäkillä. Nautin siitäkin. Aleksanterinkatu tuntui rakkaalta, ihmisvilinä tutulta, Stockmannin nimi sen seinässä sai mieleni onnelliseksi. Työnsin hilpeästi rollaattorin entisen Kluuvinlahden vesirajan yli, joka on merkitty Aleksin asfalttiin. Helsinki on kuivemmalla maaperällä kuin 1800-luvulla. Muutama kerjäläinen työskenteli jalkakäytävällä helisyttäen mukiaan minun hänet ohittaessani. Käväisin esiksi Nespresso-kaupassa Keskuskadulla Stockmannia vastapäätä. Ei olisi pitänyt mennä!
Rullauduin sen jälkeen tavaratalon Aleksin puoleiselle ovelle, josta elämäni aikana olen tuhansia kertoja puikahtanut tuohon lapsuutenikin ihmemaailmaan, jossa aina tuoksui hyvälle ja myyjättäret olivat hymyilevinä vastaanottamassa asiakkaitaan. Nyt olin siellä taas.
Hidastin askeleitani. Stockmann oli jälleen muuttunut. Royal Ravintolat näyttävästi esillä. Hanko Sushi Barissa syödään tyylikkäästi puikoilla. Ooh La Laa rummuttaa vegaanisille tuotteilleen, kun taas Comptoir Farouge vannoo meze-pöydän antimien ja leipärulliensa nimeen. Jälleen ulkopuolisia vuokralaisia! Ajelin hissillä seitsemänteen sulattelemaan näkemääni Lounge Firstin hiljaisen elegantissa ympäristössä ja tilasin espresson. Selailin Iltalehteä, join hidastellen pikku kupposellisen kahvia ja lähdin.
Oli minulla asiaakin Stockmannilla. Eilinen oli se päivä, jonka olin valinnut hyödyntääkseni kanta-asiakkaiden alennuspäivää. Suuntasin askeleeni kenkäosastolle. Sen jälkeen oli saatava sukkaosastolta jotain. Vuorossa alakerrasta kosmetiikkaa kotimatkalla. Sain jopa Diorin lahjapakkauksen pikku purkkeineen kaupan päälliseksi. Stockmann pitää omistaan huolen. Varaavat minut seuraavillekin ostospäiville. Ja minä kutsun kuulen. Noudatanko? Sen näkee sitten.
Päivän päätteeksi ajelin metrossa kotiin. Lounas oli tunteja myöhässä, joten ripeästi ladoin lautaselle salaattiainekset ja söin. K soitti. Suunnittelimme mennä ensi viikolla konserttiin. Ainakin minä menen. Kuulolla itävaltalaisen Arnold Schönbergin (1874-1951) musiikkia sekä Saksassa syntyneen Johannes Brahmsin (1833-1897).
Tyytyväisenä päivän antiin menin nukkumaan. Nyt on aamukahvin aika.
Vain muutos on pysyvää, vai miten se meni.... ja sitähän tämä nykymeno on olipa kyseessä sitten melkein mikä hyvänsä asia. Enpä yhtään ihmettele ajatuksiasi Stockmannin suhteen. Mutta kuitenkin, mukavaa viikonlopun jatkoa! Minä sain tänään alulle puutarhan haravoimisen. Toivottavasti ensi viikon sääennusteet pitävät paikkansa.
VastaaPoistaMarjatta. Puutarha! Mikä ihana ja terveellinen harrastus. Mukavaa viikonloppua Sinullekin.
Poista