Päivät kuluneet vauhdilla, ettei ole ollut asiaa kirjoituspöydän ääreen. Myös motivaation puutteella on ollut lusikkansa sopassa. Nyt kesän jo rynniessä tuumasin kirjoittaa pienen pätkän.
Tohtori kertoi kilpirauhastulosten olevan "ihanteellisella tasolla". Sitten olikin aikaa keskustella muusta. Kerroin maaliskuisesta konsertista ja Richard Straussin musiikin vaikutuksesta minuun. Puhuimme paljon, kuten aina. Tohtori ehdotti uutta tapaamista "lähikuukausina" ja antoi uusiin ja toisenlaisiin laboratoriokokeisiin lähetteen. Venytin tapaamisen syksymmälle. Lähete voimassa kuusi kuukautta. Toivottelimme hyvää kesää ja hän tullessaan minua ovelle saattamaan, sanoi "hei hei".
Katselin eilen ranskalaisen elokuva Vieras talossa ( Dans la maison), 2012. Ensivaikutelma leffasta oli kuivahko. Juutuin sohvan nurkkaan, kiinnostuin ja katselin intensiivisesti loppuun asti. Ohjaaja Francois Ozon tarina kertoo nuoresta koulupojasta Claudesta, joka alkaa kirjoittaa esseitä luokkatoverinsa kotielämästä. Claude ujuttautuu Raphan kotiin, kiinnostuu Esther-äidistä. Esseet annetaan äidinkielen opettaja Germainelle, joka vaimonsa Jeannen kanssa ne lukee. Ovat hyvin kirjoitettuja, jättävät koukkuun. Elokuva on omituinen ja mukaansa tempaava, jännittävä ja houkuttaa katselemiseen. Vierastan yleensä ranskalaisia elokuvia, mutta olen joskus nähnyt ja olen onnistunut olemaan niistä viehättynyt.
Ystäväni K ei tiedä tietokoneista ja niihin liittyvistä asioista mitään. Blogin pitäminen tuntuu hänestä päiväkirjan kirjoittamiselta. No, onhan se niinkin. Me kerromme tekemisemme ja menemisemme olettaen, että jotakuta kiinnostaa. "Mitä varten Facebookissa sanotaan saaneen "ystäviä", vaikka ei tunneta, ei tavata, ei nähty kasvoista kasvoihin?" Korjasin "ystävien" olevan fb:n terminologian mukaan "kavereita". K kummeksui sitäkin. Kaveriksi voidaan ainakin minusta sanoa ketä vaan. Ei tunnu niin läheiseltä kuin ystävä-nimitys. K kuuluu niihin ihmisiin, jotka tulevat toimeen ilman tietokonetta, vaikka maailma ympärillä elää ja toimii tämän härvelin voimalla. Hän on jotenkin onnistuneella tavalla juuttunut kynä ja paperi-aikaan.
Kesä tosiaankin alkoi vauhdilla, mutta oikein hyvä niin, sillä on sitä odotettukin. Minulla on myös muutama ystävä ja tuttu, joilla ei ole tietokonetta eikä kaikilla edes kännykkää. No, sehän on jokaisen oma valinta, mutta koko ajan näyttävät lisääntyvän asiat, joita voi hoitaa vain tietokoneella tai älypuhelimella. Mukavaa Helatorstain jatkoa!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua, Marjatta. Nautitaan lämmöstä ja paisteesta ja naputellaan tietokonetta.
Poista