KEVYTMIELINEN?

Huomenna marraskuu. Jouluiset tingtangelit alkavat soida, joulutorttuja maistellaan ennakkoon, lahjoja suunnitellaan ja puuromantelit pannaan odottamaan H-hetkeä. Voi, voi sitä hössäämistä, josta jo itse luovuin suurimmaksi osaksi vuosia sitten ja nyt en edes noteeraa.

Pitäisikö huomenna vääntäytyä kauppaan? Jos lunta keskiviikkona tulee se arvioitu 10 cm, niin rollaattoria on ikävä työntää, kun tuskin huoltomiehet ja auraajat heti kimpoavat töihin. Stadiinhan aion kuitenkin tällä viikolla, ellei nyt ihan myräkäksi ilmat ylly. Tuiskussa ei ole kivaa tarpoa metroasemalle. Mutta katsokaamme ensin.

Tänään antibioottitiputukset viimeisen kerran. Toiset tipat jatkuvat. Enkä silmäkoppia enää yöksi pane. Aamuisin on aina hurjat painaumat silmien ympärillä, pääsen niistäkin. Ja stadimatkalle jo täysi huolto kasvoille! Voi pojat, elämä hymyilee taas. Turhamaisuutta, sanoi eräs ystäväni kerrottuani ripsieni kestovärjäyksestä ennen mykiöleikkausta. "Kevytmielisyys on uimavyö elämän virrassa." En kaipaa sympatiaa enkä muutakaan sanoessani, että minulta meni 12 vuotta ilman minkäänlaista turhamaisuutta tai kevytmielisyyttä. Olen ajatellut, että nyt on niiden vuoro. Aion elää täysillä kaikkine vikoineni ja "vallattomuuksineni" niin kauan kuin itselle hyvältä tuntuu.