Otin edellisen blogikirjoitukseni pois, kun tuntui siltä, että se olikin asiatonta tekstiä. Palaudun entiseen tapaani. Asialliseen? Maanantaina Eiran sairaalaan. Ohjeet saatu ja niitä tullaan visusti noudattamaan. Aion mennä hyvissä ajoin, että saan tilaisuuden tutkailla Lars Sonckin työtä, jota sairaala on. Eräs ystäväni lupautui hakemaan, kun suositellaan saattajaa. Ehkä siksi olisi voinut luokitella myös taksinkuljettajan.
Hiljaiseloa vietetty, luettu ja ihmetelty maailman menoa. Tulokset hyviä laihtumisessa ja siitä olen iloinen ellen jopa onnellinen. Lauantaina kampaajalle, joka laittaa minut kaihileikkauskuntoon. Ei sitä ihan raakileena kehtaa mennä. Tänään aion pitkästä aikaa ulos, kunhan olen aamukahvini lipittänyt ja muut toimet suorittanut. Sitten valmis ihmisten ilmoille. Ei sen kauemmaksi kuitenkaan kuin plussakorttikauppaan. Apteekista silmiin kostutustippoja, kun suositellaan niiden käyttämistä leikkauksen jälkeen mahdollisen kuivumisen helpottamiseksi.
Aamuisin niin pimeää herätessä, että kelloajan arvailu on aina pielessä. Lappiin kerrottiin sataneen ensilumi. Siitä se alkaa. Talvi. Etelämpänäkin. Marraskuu vajaan kahden viikon kuluttua. Nopsaa vauhtia mennään. Ja nyt kahvia tiputtelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti