ELOKUVAINNOSTUSTA

Kyllä se on niin, että sen jaksaa katsella aina uudestaan ja uudestaan ja nähdä, kun lopussa Vichy-pullo lentää roskakoriin. Linnoittauduin hyvissä ajoin sohvan nurkkaan nähdäkseni ensin alkulämmittelyksi pukusuunnittelija Orry-Kellystä dokumenttiohjelman. Hän vaatetti myös illan  elokuvan näyttelijät Humphrey Bogartia ja Ingrid Bergmania myöten. Katselin tietysti Michael Curtzin ohjaaman Casablancan vuodelta 1942. Jokaisen minuutin siitä poistumatta hetkeksikään. Leffa, joka mielestäni ei ole tippaakaan väljähtynyt vuosikymmenten aikana. Rickin (Humphrey Bogart)  kapakan Saksan ja Ranskan kansallislaulut nostattivat ihon kananlihalle. Marseljeesi vei voiton, koska natseja oli kapakassa vähemmän. Tuntui luissa ja ytimissä isänmaallisuus Ranskaa kohtaan, Marokkohan oli siihen aikaan Ranskaa. Kieltä siellä vieläkin puhutaan, vaikka maa on jo itsenäinen. Minullekin huikattiin basaarikujilla "bonjour, madame". Hieno leffa! Ihana rakkauselokuvakin! Mutta loppu ei kuitenkaan ollut aivan happy end. Olisin suonut, että Bogart ja Bergman olisivat saaneet toisensa. Bergman  lähti kuitenkin miehensä Victor Laszlon matkaan kohti Lissabonia ja sieltä USAhan. Bergmanille ja Bogartille jäi heidän Pariisinsa muistoineen.

Satanut.Asfaltti märkää. Syksy. Visusti tänäänkin kotona. Luin loppuun presidentti Halosen lehdistöpäällikkö-kirjan. Romantschuk lähti Forumille töihin Halosen toisen kauden alettua. Forumista hän siirtyi kustannusyhtiö Tammeen. Minusta kirjan olisi hyvin voinut lopettaa siihen, kun Maria Romantschuk lopetti työt Linnassa. No, hän tahtoi kertoa, miten siitä eteenpäin. Ehkä seuraavaksi jatkan Otavan historian lukemista, joka on jäänyt kesken. Pitäähän minun saada tietää, mitä sitten tapahtui.

Lounaaksi katkarapusalaattia. Ja nyt menen keittiöön kaatamaan itselleni mukillisen aamukahvia. Nukuin vähän pitkään, mutta eipä tässä jäniksen selässä ollakaan.