13. lokakuuta 2016

MINUN SILMIENI TÄHDEN

Modiglianin näyttelyn Ateneumissa katselen paremmilla silmillä. Leikkauspäivä varattu, ohjeet tulevat kuulemma postissa, etukäteistiputusta ei tarvita, leikkaava lääkärikin jo tiedossa Eiran sairaalassa, kampaaja tilattu, asiat hoidossa.

Eilen oli P-D selvittelemässä aiheuttamaani sotkua läppärissä. Sitten juotiin kahvia ja P-D sai kummallisia voileipiä aineksista, joita dieettiläisen varastosta löytyi. Ei edes pullaa tarjolla. Ehkä pitäisi paneutua perusteellisesti jonkunlaiseen vierasvaraan. Mutta muuten oli kivaa, kuten aina P-D:n seurassa.

Oulusta soitti E ja kaihileikkauksen läpikäyneenä lohdutti pienen pelon vaivaamaa minua. Eihän se iso juttu ole, mutta silmät ovat tärkeät elimet. Puhuimme toki muutakin, kyldyyristäkin, sillä E on innokas konserteissa kävijä ja Oulu on vireä kaupunki "hengen viljelyn" osalta. Pitkän puhelun jälkeen kömmin kirjan kanssa vuoteeseen ja nukahdinkin aika pian.

Eilen kaupassa ja tänään taas kotona. Olen siirtynyt jo ulsteriin ja kaivoin syksyisemmät kengätkin kaapista. Eipä ollut kepeää vaatetusta enää muillakaan. Pikkujouluaika lähenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti