LUPPOPÄIVÄ

Sunnuntai. Se taas tietää, että eilen oli lauantai. Vieraitteni kanssa oli hauskaa ja toinen, S, jäi vielä H:n jälkeen rupattelemaan mukavia. Vuoteessa olin myöhemmin vähän aikaa Afrikassa Daphne Sheldrickin mukana. Teoksessa on muuallekin kohdistuvaa rakkautta kuin Afrikkaan. Kirja on niitä Otavasta saatuja ja ilmestynyt sekä alkukielellä (englanti) että suomeksi vuonna 2012. Minähän tykkään Afrikasta ja siitä kertovasta kirjallisuudesta. Niin, että tämäkin uppoaa kuin häkä päähän minuun. Kirja kertoo Kenian vuosikymmeniä myöhemmistä ajoista kuin Karen Blixenin oloista kolonialismin aikana. "Nämä kurjat siirtomaat ovat myllynkivi kaulassamme ja jonain päivänä ne vielä itsenäistyvät" (Britannian pääministeri Benjamin  Disraeli 1842).  Ja monen siirtomaan itsenäistyminen alkoikin 1960-luvulla, Kenia mukaan luettuna.

Tänään olen jouten ja lepäilen viikon touhuista. Tv:stä ohjelmaa, jota katson, teen itselleni broilerisalaatin ja nautin. Roskikselle on mentävä. Eikä siis lorvailua yöpaidassa koko päivää.

Tukholman matka, josta olen puhunut ja puhunut, siirtyy kevätpuolelle. Ystäväni, jonka kanssa olin/olen lähdössä joutuu leikkaukseen ja minullekin vaihdetaan mykiöt. Niin että suosiolla lykkäsimme matkan ajankohdan tuonnemmaksi. Uusilla mykiöillä näen Tukholman kauniin saaristonkin selvemmin. Ja tämä tarkoittaa sitä, että tossujahti täällä jatkuu. Olisikohan Sokoksessa? Se on paikka, jossa hyvin harvoin olen ollut ja tuskin nytkään kysymättä kenkäosastoa löydän. Sen tiedän, että metrosta noustaan jotain käytävää pitkin suoraan Sokoksen oville. Ennen vanhaan koko Aleksanterinkatu oli täynnä kenkäkauppoja. Ne hävisivät yksi toisensa jälkeen. Eikä varsinaisia kenkäkauppoja juurikaan enää missään ole. Myynti kaikkinensa keskitetty tavarataloihin ja kauempana oleviin jättimarketeihin.

Eipä tässä muuta näin sateen tuoksuisena sunnuntaina. Kirjoittamisiin taas.