LÄÄKÄRI SAIRAALASSA POTILAANA

Siitä on kirjoitettu, luettu, koettu ja nähty. Sitä on puolusteltu kiireellä ja henkilökunnan vähyydellä. Siitä on vaiettu ja sitä on ihmetelty. Siitä ei ole päästy eroon. Mutta sitä ei myöskään pidä yleistää siitä huolimatta, että se on olemassa. Se on hoitajien suhtautuminen sairaaloissa potilaisiin.

Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla kertoo radiologian erikoislääkäri Riitta Korpisaari näkemästään hoitajien kohtelusta potilaita kohtaan sairaalassa, jonne joutui aivan tavallisena potilaana. Sekä hän että vierustoverinsa, vanha nainen, sai tuta tylyä ja epäinhimillistä käytöstä hoitajilta. Jopa epäkohteliaita ja asiattomia, epäammattimaisia vastauksia pyyntöihinsä koskien itseään sekä vieressä makaavaa huonokuntoista rouvaa. Näitä ei voi puolustella kiireellä eikä hoitajien vähyydellä.

Minäkin olen nähnyt kaikenlaista olemalla itse potilaana kuin myös seuratessa hoitajien työskentelyä puolison ollessa sairaalassa. Puolison ja omalta kohdaltani sanon kuitenkin, että kohtelu on ollut enemmän asiallista ja ystävällistä kuin Korpisaaren  kokema. Korpisaari oli käynyt hoitajille kertomassa vierustoverinsa huolista, jano, kylmä ja pissahätä. Oli reagoitu tyyliin mitä-sinä-tänne-tulet-sanomaan-mitä-meidän-pitää-tehdä.

Minulla oli hiukan samankaltainen kokemus. Olin monen potilaan huoneessa ja eräs rouva oli ulostanut alleen jo pitemmän aikaa aikaisemmin. Hän soitti kelloa. Kukaan ei tullut. Huoneessa oli aikamoiset katkut ja ilta jo pitkällä. Hoitajien vuoro vaihtuu. Kokemuksesta tiedän, että yöhoitajat eivät aina ole käyttäytymisessään päivähoitajien tasolla. Otin tippatelineeni mukaan ja lähdin etsimään hoitajaa. Löysin heitä "ringissä juttelemassa" kuten Riitta Korpisaarikin omassa sairaalassaan. Pyysin kohteliaasti hoitajaa tulemaan huoneeseen ja puhdistamaan lemuavan rouvan. Ei mitään napinaa tai epäasiallisuutta, vaan hoitaja tuli, puhdisti potilaan, avasi ikkunan ja asia oli hoidettu. Kuten sanoin, mitään ei voi yleistää. Ei hyvää eikä pahaa.

Monia ikäviä tarinoita olen kuitenkin kuullut. Enkä minäkään allekirjoita sitä, että tällä iänikuisella kiireellä on syynsä olla epäinhimillinen ja piittaamaton potilaita kohtaan. Se on enemmänkin asennekysymys, hoitajan luonnekysymys ja kadotettu työn ilo. Meillä on huonoja päiviä, mutta on ammatteja, joissa sitä ei saa näyttää. Ja yksi näistä on sairaanhoitajan ammatti.