TENNISTÄ

En ole urheiluihmisiä. Katselen kyllä suurien kilpailujen yleisurheilua, mutta en mitenkään fanaattisesti. Kun minua Otavassa hellittiin seitsemällä lahjakirjalla, niin oli joukossa "Andre Agassi". Nimen olin kuullut ja tiesin miehen lajin. Hänen elämäntarinassaan olen tutustunut stoppareihin, korkeisiin koholyönteihin, ala- ja sivukierteisiin ynnä muihin temppuihin, jotka koottuna yhteen ovat tennistä. En ole edes ajatellut, että pelaajan jalkapohjat sidotaan, ennen kuin sukat pannaan jalkaan. Tietoni ovat olleet hyvin simppeleitä.

Andre Agassin peliura alkoi pienenä poikana. Isä halusi ja vaati suorastaan kunnianhimoisesti poikansa olevan joskus maailman parhaita tenniksen pelaajia. Isä piiskasi poikaansa harjoittelemaan tuntikausia päivittäin. Tauon sai pitää, kun lyönnit kulkivat paremmin. Andre vihasi tennistä. Jatkoin eilen illalla Agassin kirjan lukemista ja tänään taas. Kirjanmerkkinä oli klementiinin siemen, jonka löysin yöpöydältä. Teos on paksu, sivuja 511.Vaikka siinä tiukantarkasti kerrotaan pelin kulkua kaikkine nyansseineen, niin kirja minua oudosti kiehtoo. Olen hyvin kaukana omalta mukavuusalueeltani, maailmassa, joka on tuikivieras. Olen nähnyt tenniskenttiä, tennismailoja ja ohimennen pelaajia pelaamassa ja joskus vilkaissut televisiossa Wimbledonin tennisturnauksista pätkiä ymmärtämättä pelin kulusta juurikaan mitään. 15,30,40 pistettä? Pallon paino noin 60 grammaa. Kaikki sääntöjen mukaista ja pilkuntarkkaa. Pelaajakaan ei voi olla pönäkkä paksukainen, hidasliikkeinen ja ilman nopeaa hoksaamistaitoa ja vastapelaajan liikkeiden lukemista. Andre Agassi oppi nämä kaikki.

Muutaman päivän olen piileskellyt kotona. Huomenna kuitenkin liikkeelle. Eikä olekaan hullumpaa lukea kaiket päivät kirjoja, syödä välillä, kuoria klementiinejä ja taas lukea. Se oli minulle koko omaishoitaja-aikanani mahdottomuus. Piti olla valppaana, valmiina tekemään hoitotoimenpiteitä, syöttää ja juottaa, vaihtaa vaippaa, pitää seuraa...  Ei siinä rentouttaville lukuhetkille koskaan jäänyt aikaa. Illalla puolison nukahdettua olin liian väsynyt. Silloinkin joutui joskus hänestä huolehtimaan, yö valvottiin. Aamulla oli noustava. Lääkkeet, puhdistamistoimenpiteet, aamiainen... Vaikka minulla on suuri ikävä puolisoa, osaan nauttia vapaudestani ja ajasta, joka on vain minua varten. Kaksitoista vuotta oli pitkä aika.

Siispä alan vähitellen päästä kiinni uuden elämäni lisäksi tenniksenkin saloihin.