Kyselin päivänä eräänä Itäkeskuksen citymarketin kassalta, mitä tapahtuu nykyiselle marketin tilalle uuden rakennuksen valmistuttua? "Se puretaan", oli vastaus. Itse tykönäni ajattelin, että jotainhan paikalle nousee. Ei sitä tonttia tyhjäksi jätetä. Itäkeskuksen Stockmann? Kun kerran Stockmannin uusi toimitusjohtaja Lauri Veijalainen uskoo ilmeisen vilpittömästi tavaratalojen pysyvyyteen ja parin vuoden kuluttua voitollisuuteen, niin voisi aloittaa siirtämällä Itäkeskuksen kauppakeskuksen surkeasti takanurkassa kyyhöttävän Stockan oikean kadun varteen. Siihen komea Itäkeskuksen Stockmannin pytinki. Tosin olin Aleksin kenkäosaston sisäänostajalle povannut, että Stockmann tulee kutistumaan pelkäksi Herkuksi.
Eilen tömähdin takapuolelleni Kampin koneportaissa alas metroon mennessä. Pidin maksukorttia siinä kädessä, jolla pidin kaiteesta kiinni ja se himputin korttipahalainen putosi kädestäni. Minä menin alaspäin ja lippu jäi mennen ties minne. No, kurkottauduinhan kortin perään, mutta ei se oikein onnistunut, kun suunta oli kortilla ja minulla eri. Kellahdin pyllylleni, mutta kokoon taitettu rollaattori pysyi vasemmassa kädessäni. Jostain siihen ilmestyi nuori nainen minun kammetessani itseäni pystyyn ja hänellä oli kädessään matkakorttini. Kiitin niin kauniisti kuin osasin ja pariin kertaan. Tyhmäähän minun oli pitää korttia kädessä, kun olin sen jo koneessa käyttänyt. Olisi pitänyt panna tietysti laukkuun. Arvatkaa, opinko?
Olen lukenut liikaa Egyptin muumioista. Siis ei mitään leffoja, joissa arkuista astelee pelottavan näköinen muumio käärinliinat hulmuten. Äitini oli unessa kuollut ja hänet jostain syystä kapaloitiin. Sillä lailla odotti hautausta. Kului päiviä ja me kaikki olimme tietysti asiaan kuuluvasti surun murtamia. Yhtäkkiä äidin kapalot liikahtivat ja kuului valtava huokaus. Hän heitti yltään liinat ja siinä hän oli kaikessa entisessä kukkeudessaan. Meillä alkoi uusi elämä, johon kuului ehjä kokonainen perhe. Kukaan ei muuten ihmetellyt sen enempää. Voi näitä minun uniani! Kuolema on muuten Suomessa tabu, joka voi olla kielletty puheenaihe ainakin joissakin yhteyksissä. Ennen kuolema oli täälläkin luonnollinen elämän jatke, mutta nyt olemme siitä etääntyneet ja vieraantuneet. Melkein vuosi sitten se istui vieressäni puolison vuoteen reunalla ja valmistautui viemään mieheni. Enkä minä mitään voinut tehdä muuta kuin katsella rakkaani elämän loppumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti