ANTEEKSI

HS:n Mielipide-sivulla 8.9.2016 Markku Niemi napisee siitä, että ihmiset eivät nykyisin esitä anteeksipyyntöjä. Ei niin. Tästä minäkin olen täällä kirjoittanut. Markku Niemen jalkojen yli eräs rouva oli ajanut lastenvaunujen kanssa, eikä sanaakaan sanonut. Jos joku kaltoin kohdeltu jotain asiasta huomauttaa, on usein vastauksena solvausten ja ärräpäiden tulva Niemen mukaan.

Mikä meitä suomalaisia vaivaa? Me matkustamme maailmalla ja kuulemme kaiken aikaa erikielisiä anteeksipyyntöjä. Ne lausutaan luonnollisina ja asia on sillä kuitattu puolin ja toisin. Mitään ei jää hampaan koloon. Samoin sanat "kiitos/kiitoksia" ovat epämuodikkaita. Verbin "kiittää"  imperfektimuoto korvaa nämä omituisesti nykyisessä puhekielessä, jos ylipäätään mikään. Seuraan joskus ovien lähellä ihmisten käyttäytymistä. Oven avaajaa harvoin kiitetään. Siitä marssitaan ilmeettömästi katsettakaan luomatta oven avaajaan. Miksi sitten pitää ovea auki? Siksi, että se on ystävällinen ja kohtelias ele. Siitä voisi kiittää. Me olemme junttikansaa, emmekä kai milloinkaan muuksi muutu.

Vieläkin kuulen korvissani vanhempieni opetuksen "kiitä nyt tätiä (tai setää)" ja minä niiasin ja kiitin. Neuvo vuosikymmenten takaa jäi pysyvästi mieleen.

Ilman minkäänlaista aasinsiltaa siirryn yhtäkkiä runouteen. On suorastaan lyriikan häpäisyä lukea John Keatsin runoja syödessään juustovoileipää. Minä tein sen ja sitten häpesin. Nyt kun olen rouskutellut kauranäkkileipäni loppuun, paneudun asiaan kuuluvalla mielialalla Keatsiin.

Syksylle

Syys, aika usvien ja hedelmäin,
jok´ ystävltäs auringolta saat
taas neuvot, kuinka runsain, täyteläin
ja kypsin sato siunais puut ja maat
ja räystään rypäleet, kuink´ oksiaan
maan puoleen omenat taas taivuttais,
ois ydin maittavainen pähkinäin,
viel´ uudet silmut puihin puhkeais,
ja kuinka mettiset, kun yhä vaan
ois kesän mettä kennot tulvillaan,
ei näkis päätä päiväin lämpimäin.

(ens. säkeistö, runo vuodelta 1819)

Keatsia lukiessa pitää olla tietynlainen tunnetila, rauha, mieli avoinna, ymmärrys 1800-lukuun ja rakkaus runouteen. Minä vielä opettelen.