Asioilla tänään ja vallan taas "Helsingissä" asti. Mennessä käväisin Itäkeskuksen Suomalaisessa Kirjakaupassa ja ostin tämän syksyn uutuuskirjan. Ei, ei Tervon "Matriarkkaa", vaan erään tamperelaisen lääkärin esikoisteoksen. En tiedä, saako/voiko tässä mainostaa, jotta jätän tuonnemmaksi. Kerron, kun olen kirjan lukenut, koska senhän saa kertoa, minkä kirjan.
Nyt kerron kaivaneeni hyllystä Helene Schjerfbeckin elämästä kertovan Riitta Konttisen (Otava 2012, eikä ole sieltä saatu lahjakirja) teoksen. Katselin lämmitykseksi YleAreenasta Charlotte Airaksen dokumentin taiteilijasta, ajasta, kun nuori Helene otti ja lähti Pariisiin oppimaan taiteen tekemistä. Hän oli todellakin nuori tyttö, 18v. Oli siellä muitakin suomalaisia naistaiteilijoita, mutta ylen miehinen oli taidemaailma vielä tuolloin.
Pidän kovasti Schjerfbeckin varhaisimmista töistä. Niissä on voimaa ja tunnetta ja "tunnetaiteilijaksi" häntä sanottiinkin. Myöhemmin ainakin omat muotokuvat olivat eteerisiä ja sairaan tuntuisia ja niin oli taiteilijakin jo.
Nyt kun olen tykästynyt huomattavasti nuorempaan taiteeseen kuin Rubens ja Rembrandt, niin odotan kovasti Ateneumin lokakuussa avattavaa Modigliani-näyttelyä. Ajatukseen saa viipyen orientoitua, sillä se on helmikuuhun asti ensi vuonna avoinna.
"Tieteen lopputarkoitus on totuus, taiteen päämäärä mielihyvä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti