PAISTETTUA TOUKKAA, OLKAA HYVÄ

Olipa retki kauppakeskukseen eilen! Tarkoittaa, että kulku hankalaa lumessa  ja osin sohjossa. Oli aurattu ja ei ollut aurattu. Rollaattori hyppeli kuin jänis, luisteli ihan itsekseen väärään suuntaan koettaen vetää minua perässä. Pääsin kuitenkin kunnialla perille ja pois ja piti oikein huokaista kotiovella. Riisuin nopeasti takin ja saappaat ja niine hyvineni menin pitkäkseni muutamaksi minuutiksi. Sitten vasta tyhjensin kassit ja täytin jääkaapin sekä panin pakkaseen ne, mitkä sinne kuuluivat. Ja taas huilasin. Lounas vasta iltapäivällä myöhemmin ja sekin suoraan Saarioisen lautaselta, lihakeittoa.

Tuli taas mieleen, mitenkä helposti saa ruokaa nykyisin nekin ihmiset, jotka eivät itse laita. Ennen vanhaan tämmöistä palvelua ei ollut. Kaikki itse alusta asti. Ei Saarioista tai muita "kotikokkeja", ei puolivalmiita mitään, ei pussikeittoja, ei pakasteranskalaisia, ei hampurilaisia, ei pizzoja tuotu kotiin. Ja pärjättiin! Tämä oli minun lapsuuttani.  Oli meillä palvelija aikaisemmin, kuten monessa keskiluokkaisessa kodissa siihen aikaan. Laittoi ruuan ja siivosi, kaupassa kävi. Valmistavaan kouluun mentyäni palvelijaa ei enää pidetty. Sain avaimen kaulaan ja minusta tuli itsellinen iso tyttö. Osasin pestä perunat ja panna ne kiehumaan. Nykyisin saa valmiiksi pestyjä ja jopa kuorittujakin! Kyllä nykyaika hemmottelee. Ja näin meistä tulee uusavuttomia niin että paukahtaa.

Televisiossa (missäpä muualla) oli ohjelma hyönteisaterioista. Olen joskus miettinyt, maistaisinko irvistelemättä esimerkiksi vaikka paistettua toukkaa, joka näyttää yhä toukalta?  Tuttaville olen sanonut, jotka eivät maistaisi, että syömmehän me sammakoita, rapuja, simpukoita, eläviä ostereita, raakaa kalaa, äyriäisiä. Mikä siis ero? Muheva toukka, hampaissa ratiseva sirkka, ohut mato, makea muurahainen. Suuhun vaan. En ole maistanut, mutta voisin yrittää ainakin sen sirkan kanssa. Maailmaan, jos on olemassa, tulee aika, kun ihmiskunnan on hyödynnettävä ravinnokseen ja proteiinin saamisekseen kaikkea mahdollista. Monissa maissa tämä on jo jokapäiväistä pakkoa. Eikä se kai länsimaisessa kulttuurissa ole kuin tottumuskysymys. Jos vadelman sisällä on ollut vattumato, olen aivan varmasti suuhuni sen pannut epähuomiossa. Ei puskissa jokaista marjaa tule peranneeksi. Vasta kotona suurimmat ötökät pois. Mutta en ehkä tohtisi kaivella juuristossa ja ahmia suoraan suuhun valkoisia, kiemurtelevia, eläviä, lihavia toukkia, joita jotkut kansat herkkuna pitävät. Miten ja mitä tulemme tulevaisuudessa syömään, se jää sen ajan nähtäväksi.