KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ KAIKINPUOLISESTI

Loppiainenkin oli ja se meni. Pakkasta pitelee. Peruutin kampaajareissun ja lehdestä luin metron kulun olevan epäsäännöllistä. Että tämmöistä talvea. Öisin nukun huonosti. Viime yönä olin aivan sirkeänä puoli neljän aikaan aamulla. Aikaa kulutan läppärin äärellä, lueskellen Ramsayta, liikutellen aivosoluja ja vain ollen hiljaa vuoteessa unta odotellen. Unipilleriä en aina tohdi/tahdo ottaa. S kävi eilen, tutki toista läppäriä ja kuunteli argumenttejani, miksi en vieläkään Itäkeskuksessa viihdy. Alkaa kohtapuoliin olla epäkohteliasta olla viihtymättä. Lopetan siitä puhumisen. Minusta itsestäni on kiinni. Pitää etsiä viihtymiskohteet, tutustua, hyväksyä ja ottaa Itäkeskus vastaan avoimin mielin.

Tänään suunnitelmissa tehdä jotain! Kunnon kirjoittajat, ammattilaiset sun muut, eivät tykkää huutomerkeistä tekstiin ripoteltuina. Minä olenkin ihan amatööri. Huutomerkki sentään meillä aina oikeinpäin. Espanjassa lykätään väärinpäin sekä huuto- että kysymysmerkki lauseen alussa ja oikeinpäin lopussa.  Siis aion saada tänään jotain aikaan tässä huushollissa. Kunhan saan päivän käyntiin. On vähän tahmeaa nukkumattoman yön jälkeen, mutta kyllä se tästä. Hörppään kahvin loppuun ja rullaan itseni suihkuun. Jos vaikka tauluja... Yksi vasta seinällä. Isäni maalaama.

Hetki vielä Ramsayssa. Oli se aikamoisen hilpeää elämää aatelisilla 1800-luvulla ainakin Helsingissä. Kesäisin lähdettiin maaseutukartanoihin hevospeleillä ja siihen touhuun kutvahti koko suvi. Kartanoita oli paljon. Ramsayn matkaseuraan kuului monia nuorukaisia, jotka pöllähtivät Fagervikiin ja muuallekin. Epäsäätyiset avioliitot olivat pahasta ja suvussa oli aina joku ylhäinen naisihminen, joka melkein pyörtyi kauhusta, jos joku aatelinen nai vaikka kyökkipiian. Rakkaus kun ei aina silloinkaan tuntenut rajoja.

On vielä nykyisinkin sääntöjä. Minulla on yksi paronitar (vapaaherratar) ystävänä ja kun hän aikoinaan meni naimisiin (nyttemmin eronnut) aatelittoman miehen kanssa, häneltä poistettiin paronitar-arvon käyttö. Toki hän on edelleenkin aatelinen ja paronitar, mutta jälkimmäinen vain sukuhistoriassa. Suku aateloitiin jo 1600-luvulla ja vaakuna komeilee Ritarihuoneen seinällä. Suvulla myös bastioni Suomenlinnassa. Tämmöiselle rahvaan edustajalle nämä ovat mielenkiintoisia asioita, vaikka aateluus ei nykyisin ole sama asia kuin 1800-luvulla. Ei liioin ole enää erioikeuksia kuten ennen, verojakin maksettava. Tervetuloa tavallisten ihmisten joukkoon.