KOTIELÄMÄÄ AAMUTAKISSA

Kyllä vaan. Elisa hyvitti laskun ja hyvin nopeasti sähköpostissa. Anteeksi ei tietenkään pyydetty. Kuinka paljon tehdään tämän kaltaisia virheitä, eikä välttämättä koira perään hauku?

Jaahas, nyt jos menee kahvilaan, on ensin otettava selvää, kelpaako käteinen raha?  Ainakin pari kahvilaa Helsingissä on siirtynyt kokonaan korttimaksuun. Vastustan, vastustan jyrkästi. Tapa siksi, ettei kahvilan henkilökunnan tarvitse kanniskella käteistä yösäilöön. Minulla on kortti, mutta maksan aina käteisellä. Vain kampaajani kohdalla saatan antaa myöten. Siellä kun ollaan myös kallellaan korttimaksun puoleen. No, onneksi ei maailmasta käteinen katoa. On maita, joissa vannotaan sen nimeen ja on maita, joissa ei tunneta muovirahaa ollenkaan. Onneksi kaikissa käyttämissäni kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa, museoissa, taidegallerioissa otetaan käteisraha vastaan. Tykkään räplätä setelien ja kolikoiden kanssa, hypistellä niitä ja säilyttää aritmetiikkataitoni. Jälkimmäinen osaaminen on monella nykynuorella lujasti hakusessa. Mitä on 7x7?  11-9? Kun kahteen lisätään kaksi, mitä siitä tulee? Viisi?

Eilen keikuin aamutakissa ja tossuissa koko päivän. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Tein kyllä jotain, ettei nyt vallan levoksi mennyt. Söin lihapullia ja perunamuusia ja hyvän salaatin. Tänään veivaan hernekeittopurkin auki. Meiramin unohdin ostaa. Huomenna avaan pakastekaapin ja katson, mitä siellä on. Ensi viikolla kauppapuotiin. Oikein paljon juureksia ja sitten laitan uunijuureksia, joka on herkkuruokaani. Puolisokin piti. Riittää sinälläänkin lounaaksi.

Anders Ramsay kirjassaan on ollut jo pitkään Pariisissa ja minä hänen kanssaan. On siroilla kääseillä ajeltu Champs-Élysées päästä päähän moneenkin kertaan, käyty Boulognen metsässä, oopperassa ja teatterissa. Vältetty visusti tavarataloja ja krääsän myyjiä, oltu taiteen parissa museoissa ja syöty hyvin. Jouluna Ramsay meni Madeleine-kirkkoon nauttimaan suuresta joulumessusta. Hänhän viipyy Pariisissa ystävänsä taiteilija Severin Falkmanin luona monta kuukautta. Falkmanin Amuriineja on Helsingin ravintola Kappelin seinillä. Mutta ei ehkä vielä hänen Pariisin kautenaan. Minäkin joskus matkoilla ollessani olen ollut katolisessa kirkossa kuuntelemassa messua. Tämmöinen protestanttikin tuntee siellä suurta hartautta. Käyn hyvin mielelläni kirkoissa, mutta ehkä kiinnostus liittyy enemmänkin maallisiin asioihin, esimerkiksi arkkitehtuuriin ja sisustuksiin. Kynttilän sytytän aina ja peitän pääni.

Guggenheimin tulemisesta Helsinkiin suitsutetaan nyt tulevilla työpaikoilla. Työllistää se. Mutta mitä tulee meille maksamaan? Onko kiinnostuneita?  Ei taida vielä asia olla päätetty, saati rakennettu. Ehkä ei minun aikanani. Kun on tämä museokortti, niin käyn vaikka Kiasmassa täydentämässä taas kerran nykytaiteen tietämystäni. Kiasman avajaispäivänä vuonna 1998 olen siellä viimeksi ollut. Ei ole tullut mentyä, minä kun olen "vanhan" taiteen kannattaja, vaikka ihan Tukholmaan asti lähdin katsomaan 18 vuotta sitten Joan Mirón (1893-1983) näyttelyä puolison kanssa Skeppsholmenin Moderna museet´iin. Enkä ole katunut. Tykkäänhän minä  Paul Gauguinin töistä, samoin Claude Monet´sta. Erityisesti Chagallista ja ihmettelen aina, miksi Salvador Dalin laatikot ovat auki ja kellot sulavat. Ei se aina pidä olla Rembrandtia.