SINUTTELU VS TEITITTELY

No niin, nyt Saksan  kirjeenvaihtaja Tiina Rajamäki kirjoittaa HS Mielipide-sivulla "teitittely on kohteliaisuutta, ei töykeyttä tai itsensä korostamista" ja minä olen täsmälleen myös tätä mieltä. Koko kirjoitusta en voinut lukea, kun viisi ilmaislukemista oli mennyt umpeen. Netti-Hesaria en ole tilannut. Minuakin kauhistuttaa tämä yleinen sinuttelu ja juuri ennen kaikkea tekoinnokkaiden ja -hauskojen puhelinmyyjien kohdalla. Tämä blogimaailma on eri maailma ja täällä on kirjoittamaton lupalaki sinutella. Näen niin ikään punaista, kun R-kioskin myyjä kysyy "hei, mitäs sulle laitetaan?" Siinä vaiheessa ei laiteta enää mitään.

Olen aiemminkin tarrautunut tähän aiheeseen blogissani ja nyt taas. En pidä siitäkään, kun minulle kaupassa myyjä huikkaa "moikka". Olen aivan varma, etten näytä enää moikka-ikäiseltä. Mikä vika on päivää-sanassa?  Itäkeskuksessa juuri olen kuullut tämän "moikka". Johon yleensä vastaan ystävällisesti "päivää" ja katson moikkailijaa suoraan silmiin. Se on tehonnut muuten.

Yleisen sinuttelun rantauduttua Ruotsista Suomeen ehkä joskus 1960-luvulla tai sen jälkeen, hävisi toisen ihmisen arvostus. Nyt ollaan liian tuttavallisia, kunnioitus on poissa. Tiedän monia nuorempiakin kuin minä, jotka vierastavat sinä - ja sä-puhuttelumuotoa esimerkiksi juuri palveluammatissa, on se sitten tiskin takana tai puhelimessa. En tunne itseäni yhtään vanhemmaksi  tai "tätimäiseksi" kuin olen, vaikka minua teititeltäisiin. Jotkut ikäisistäni ystävistäni ja rouvashenkilöistä ovat syöksyneet mukaan sinutteluun juuri sen takia, etteivät vaikuttaisi "vanhalta". Teititellä voi myös lupsakkaasti ja hauskasti, mutta teitittely merkitsee myös rajaa, jonka ylitystä hyvä tapa ei salli. Tätä mieltä minä olen. Kielikello on moneenkin kertaan pohtinut sinuttelun ja teitittelyn merkitystä tänä päivänä. Molempi ilmeisesti parempi, vaikka itse olen eri mieltä, tosin tilanteen mukaan.

Sinuttelua ja teitittelyä saman keskustelun aikana esiintyy usein. Pitäisi valita jompikumpi ja sitä käyttää. Mutta tässäkin olisi hyvä mennä sen vanhemman keskustelukumppanin tavalla. Haastattelijat hyvinkin usein kompastelevat teitittelyssä. Tapana on teititellä esimerkiksi televisiossa. Pitäisi oppia, että kun yhtä henkilöä teititellen haastatellaan, koko asia on yksikkömuodossa, myös verbit. Ei "oletteko jo ajaneet uudella hiljaisella raitiovaunulla?" Ellei ole tarkoitus kysyä monelta henkilöltä yhtä aikaa.

Sininen rouva, tapaguru Kaarina Suonperä kouluttaa palveluammatissa työskenteleviä. Hän sallii ja hyväksyy korrektin sinuttelumuodon, mutta olen aivan varma, että on samaa mieltä kanssani: jos vanhempi henkilö teitittelee, on sitä noudatettava molemmin puolin. Mitä mieltä filosofian tohtori Matti Klinge olisi, jos häneltä esimerkiksi jossain kahvilassa kysyttäisiin "otaksä kahvin kaa kans leivoksen?" Pöyristyisikö tämä tyylikäs vanhan ajan herrasmies? Mutta ei näyttäisi sitä. Ekbergin kahvilassa tätä ei tapahtuisi.