En löytänyt hissiä Itäkeskuksen metroasemalla. joka menee laiturille, jonne tulee juna keskustaan. Löysin. Mutta kun en mennyt kuin Hakaniemeen, niin taas oli uusi ympäristö. Kävelin käytäviä pitkin metroasemalla, jossa luki "ulos". Koneportaita aina vaan ylöspäin ja minä niitten mukana. Ulos pääsin kaikkialla muualla kuin Hakaniemen torilla eli jossakin kaukana. Ei kun rullautumaan kohti hallia ja kampaamoa, jonne olin alun perin matkalla. Myöhästyin, mutta kampaaja T oli ystävällinen ja valehteli, ettei se mitään haittaa. Sitten rentouduin ja antauduin nautinnon valtaan. Kotiin päin oli helpompaa. Löysin torilla jopa oikean aukon, josta alas metroon. Luoja, koska oikein opin nämä kuviot??
Joko tänään tai ensi viikolla olisi taas menoa. Nyt tiedän metron ja rautatieaseman. Sieltä pitäisi ottaa jonkinmoinen ratikka, jolla pääsisin ainakin lähemmäksi määräpäätäni Etu-Töölössä. Ajattelin kakkosta. Minne se menee? Minullehan on tuttua vain kolmonen ja nelonen. Loppumatka kaiketi pitää kävellä. Saas nähdä, ehdinkö samana päivänä kotiin. Tämä on niin stressaavaa, kun ei osaa. Enkä ikimaailmassa kehtaa kadunkulkijalta kysellä kuin joku ekakertalainen Stadissa. Mähän olen kolmatta polvea ja paljasjalkainen, herranen aika. Mutta kun täältä idästä asti lähtee, niin kaupunki on koko ajan kuin nurin päin. Tai takaperin.
Eilen istuin muslimirouvan vieressä metrossa. Enkä perääntynyt. Minua kyllä katsottiin ja pidettiin ehkä varsin rohkeana. Eikä yhdessäolo siihen päättynyt, rouva tuli samalla pysäkillä metrosta mustat helmat vain heilahtaen. Tämän jälkeen erkanimme. Minä lähdin etsimään ylös- ja ulospääsyä Hakiksen metroaseman labyrintistä. Muslimirouva käveli tottuneen ja määrätietoisen oloisena. Olisi ehkä ollut hyvä seurata. Mutta se olisi näyttänyt hiukan omituiselta.
Lapseni tuli opiskelemaan Helsinkiin viime syksynä. Hänellä on kännykässä sellainen ohjelma, johon hän naputtaa osoitteen, missä on, ja osoitteen, mihin haluaa päästä. Ja sitten se ohjelma, vips, ilmoittaa, mihin bussiin/raitiovaunuun/metroon/paikallisjunaan pitää nousta ja kiltisti siellä kulkuneuvossakin kertoo, että nyt pitäis nousta pois ja mennä kadun yli ja vaihtaa siihen ja siihen kulkuneuvoon, joka tulee niin ja niin pian.
VastaaPoistaMinä olin ihan pöllähtänyt, kun hän heti elokuussa selitti matkojaan ja siirtymisiään, että miten ihmeessä hän osaa..? No, se sitten selkis, että ei mitään tarvinnutkaan osata, kun vain totteli kännykän ohjeita.
Anonyymi. Nykyaika täynnä helpottavaa tekniikkaa. Navigaattori vain kännykkään ja menoksi. Hyvää talven jatkoa. Myös lapselle.
Poista