Vuoden ensimmäinen päivä meni huilien. En juurikaan mitään tehnyt. Tänään aikeena siirtää itseni Itiksen uumeniin. Postilaatikolle asiaa ja muuallekin. Poirotin katselin eilen suunnitelmien mukaisesti ja se olikin mielenkiintoisen monimutkainen juttu. Kaikki pidätettiin.
Nyt kun kauppapuodit saavat olla mielin määrin auki, niin joskohan saisimme jossain välissä viinit maitokauppaan? Maitokauppojahan ei tietysti oikeasti enää ole, tämä on vain tähän kuuluva sanonta. Isojen markettien kyljissä tuntuu usein Alko olevan. Kummatkin ilmeisesti hyötyvät toisistaan. Se, että asiakkaat rynnisivät pikkutunneilla ranskanleivän ostoon, jää nähtäväksi. Mutta hieno juttu, jos alkaa nälättää vaikka yöjalasta tulijaa kesken kotimatkan, niin pääsee ostoksille. Minä olen sitä ikäluokkaa, kun kaupat vielä sulkivat uksensa arkisin kello viisi iltapäivällä, ruokatunnilla tehtiin ostokset tai vapaapäivänä, lauantaina kaupat suljettiin aikaisemmin. Sunnuntaisin olivat visusti kiinni. Ei kaivattu muuta, ei purnattu mistään. Hyvin elämä sujui. Nyt vaaditaan kauppapalveluja ympäri vuorokauden. Anders Ramsay (1832-1910) kirjassaan "Muistoja lapsen ja hopeahapsen", jota luen, siteeraa menneen ajan sanontaa "tempora mutantur et nos mutamur in illis" (ajat muuttuvat ja me niiden mukana). Näin kai se on.
Yöllä satanut lunta. Silti aion asioille eli ostoksille. Kyllähän tuon määrän rollaattori aivan leikiten ylittää, kun minä työnnän.
Viimeisessä lauseessa oli voimaa. Hyvää uutta vuotta Sinulle. Minä mieheni vierellä saattohoito-osastolla. Ei ole enää pitkä matka. T.Sanna
VastaaPoistaVoi Sanna, murheellista aikaa Sinulla. Tiedän, miltä tuntuu. Toivottelen kuitenkin Sinulle niin hyvää kuin mahdollista tätä alkanutta vuotta. Voimia.
VastaaPoista