Eilispäivänä ahkeroin entistäkin enemmän. Kiipesin tikapuilla ylös ja alas, täyttelin kaappien ylähyllyjä keittiössä. Välillä vuoteessa pitkälläni lonkkaa lepuuttamassa. Taas töihin. Kyllä tämä tästä, kesään mennessä saan valmiiksi ehkä.
Ramsayn toisessa osassa käydään 1800-luvulla Krimin sotaa, mutta se ei suuremmin Helsingin ylioppilaselämää hetkauttanut, vaikka Viaporiakin pommitettiin. Kaupunkilaiset seisoivat Ullanlinnan kallioilla näytelmää seuraamassa. Anders Ramsay sai Björkbodan kartanon omistukseensa ja alkoi tutustua tilallisen ja kartanonherran ammattiin. Ramsayn suvulla ei Björkboda enää ole, mutta tietääkseni kuitenkin yksityisomistuksessa, ehkä von Wendt-suvulla. Niin monista kukoistavista kartanoista on tullut matkailuhotelleja kaikkine aktiviteetteineen, jotkut suorastaan päästetty rapistumaan tai kadonneet uuden pytingin tieltä. Minä olen ollut puolisoni kanssa Wiurilan kartanon maissipellossa, kun ensin olimme kysyneet luvan kartanon omistajalta. Keräsimme maissia varsineen päivineen. Osa päätyi lattiamaljakkoon ja osa tähkistä pääsi kattilaan ja sitten me herkuttelimme. Wiurilakin taitanee tänä päivänä olla muutakin kuin maissipeltoja ja oikeaa kartanoelämää. Golfia, hotelli, hevosia, ravintola...
Huomenna rullauduttava kauppaan, tulee lunta tai ei. Yölläkin satoi ja eilen satoi. Nytkin sataa. Sitä tulee yli oman tarpeen. Jotkut riemuitsevat, toiset ei. "Tammikuu tapansa näyttää: pakkanen pyryn perästä, paha ilma pakkasesta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti