METROLLA STADIIN

Tänään suunnitelmissa metroajelua. Ihan "Helsinkiin" asti. Olen vähän innoissani. Ensimmäinen kerta sitten marraskuun. Näin sitä on mökkiinnytty tänne itään. Huomiseksikin olen laatinut ohjelmaa. Siihen myös kuuluu metrojuna. Tätä naputellessa aamutuimassa ei ainakaan vielä luvattua talvimyrskyä kaikkine sademuotoineen ole tullut. Ihana musta asfaltti kaduilla kiiltää sulaneen lumen ja jään jäljltä. Näyttää taas kaupungilta.

Olen öisin valvoskellut. Eilen otin nukahtamispillerin ja se tepsi. Nukuin ihanasti ja näin entisestä työtoveristani unta. Oli taiteilija luonnoltaan, boheemi ja jakoi ihmiset kahteen luokkaan, niihin, joista tykkäsi ja niihin, joista ei. Minä kuuluin yllättäen siihen ensimmäiseen. Hän kävi mökilläkin ja me teimme sitä kaikkea, mikä kuuluu mökkielämään paitsi puitten hakkaamista. Puolestamme ajelimme mekin aikanaan hänen kesäpaikkaansa, joka oli samalla synnyinkoti. Huoneen seinät katettu itämaisilla matoilla. Oli pehmeää, kotoista ja lämmintä. Puhuimme taiteesta. K on nyttemmin poistunut riveistämme. Moni jäi häntä kaipaamaan.

Eilen pilppusin juureksia minulle uutuutena myskikurpitsa. Sekaan vaan tuttujen joukkoon. Uunijuureksista tuli niin hyvää, ettei muuta kaivannut ja ahmin melkein koko pellillisen. Jääkaappiin jäi vielä raaka-aineita seuraavaa satsia varten.

Anders Ramsay tutkii nyt Italiaa laajemmalti. Käy Veronassa, Venetsiassa, Firenzessä ja Milanossa. Niissä minäkin. Veronassa seisoin Romeon ja Julian parvekkeen alapuolella tuntien muitten turistien lailla suurta romanttista ihastusta. Ei ehkä kyseenalaistanut kukaan totta vai tarua. Ramsayn mukaan italialaiset uskovat rakkaustarinan todenperäisyyteen ja loukkaantuvat syvästi, jos joku epäilee. Minä olin nuori ja rakastunut, uskoin vakaasti. Sanotaan kirjailijoiden ammentavan vaikutteita todellisesta elämästä. Miksi ei Shakespeare? Ramsay kertoo  nähneensä Helsingörissä Hamletin haudan ja kertoi olleensa vahvasti skeptinen. Niin nytkin Veronassa.