SIENIMUISTOJA JA VÄHÄN MUUTA

Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa´an puolukan
lampuksi kekoon.
(Risto Rasa)

Minulla on syksy mielessä. Enkä tiedä miksi. Ehkä kaipuuta sienimetsään, jonne en enää pääse. Jaakko Selin matkaohjelmassaan tv-ruudussa hämmästeli, että Espanja on sienimaa. Kukapa on tullut ajatelleeksi. Meidän metsissähän täällä kaikki maailman sienet kasvavat. Voitatit, vahverot, torvisienet, karvalaukut, korvasienet, kaikki.Niinhän sitä luulisi. Mitenkä oli ihanaa mökkiaikana lähteä koko päiväksi metsään. Ilma raikasta, itikat poissa, hiljaista, jalka jätti painauman sammaleeseen, hyppy kaatuneen puunrungon yli, jossain hakkasi tikka. Korit täyttyivät sienistä. Nappasimme varpuun unohtuneen mustikan, jota oli jo öiset kylmät koetelleet. Oli hyvä olla, niin hyvä istua kannon nokassa ja katsella puiden latvustojen yläpuolella kaareutuvaa taivasta. Tuntea sieraimissa metsän tuoksun, vetää keuhkot täyteen ja olla onnellinen.

Aamukahvihetki taas tässä menossa. Puoliso ruokittu ja siistitty. Tänään tulee tuuraaja poikkeuksellisesti nyt tiistaina ja iltapäivällä. Minä suuntaan kaupungille. Vaikka meitä on vain kaksi taloudessa, alkaa jääkaapin sisältö kummasti huveta viikon aikana. Nyt onkin seuraavaan tuuraajapäivään toista viikkoa. Pitänee kääntyä Herkun kotikuljetuksen puoleen. Mutta kun on aina virheitä lähetyksessä ja se tietää puhelinsoittoa ja asian korjaamista. Jos oltaisiin keräämisessä huolellisia, säästyisi aikaa ja rahaa tavaratalolla, eikä heidän tarvitsisi ajella tuotetta vaihtamaan.

Ilmakitaran soittamisesta on Oulussa kisailtu. Ilmakitara? Sitä ei siis ole olemassakaan. Jonkunlainen tanssiksi määritelty haamuilu olemattoman kitaran kanssa. Ikäänkuin soitettaisiin. Mutta ei soiteta. Ei ole instrumenttia, mitä soittaa. Tästä kilpaillaan ja tätä katsellaan. Esittäjä kuvittelee soittavansa, hytkyy ja hyppii lavan täydeltä kädet kuin kitaraa pidellen. Ilmakivääri sentään on konkreettinen esine ja ilmalaiva, ilmapallo ja mitä niitä onkaan. Kun tässä olen alkanut ymmärtää yhtä sun toista nuorison liikkeistä, niin ehkä jonain päivänä minulle valkenee tämäkin virtuaalinen laji. Mutta ei aivan vielä.