Palasin Tuulian mukana Tuulian tarinoita-blogissa Prahaan, jossa olin puolison kanssa vuosia sitten. Se on kaupungeista kaunein ja paras Helsingin jälkeen. Vietimme siellä ikimuistoisen viikon. Nautimme barokista, kirkoista, palatseista, puistoista, halki kaupungin virtaavasta Vltava-joesta. Maistelimme olutta ja söimme hyvin. Nukketeatteria, historiaa, kuljimme Franz Kafkan jalanjäljissä Kultaisella kujalla, jossa eivät enää alkemistit olleet yrittämässä saada lyijyä muuttumaan kullaksi. Viikko oli yksi elämämme parhaista. Kun kone nousi Ruzynen kentältä kohti Helsinkiä ja Tshekin maa hävisi pilvien alle, nousi minulla kyyneleet silmiin. Siellä jossain oli Praha, johon olin rakastunut.
Taas viikko lopuillaan. Kotikutoista arkielämää, johon tuo vaihtelua roskiksella käynnit. No, ensi viikolla tietokonetomografiaan. Jos vaikka luuni osaisivat kertoa jotain. Alkaa liikkuminen olla jo liian tuskaisaa. Puolisoa kuitenkin liikuteltava päivittäin, josta kipu lisääntyy. Mutta hammasta purren ja irvistellen ei kun etiäpäin. Illalla sitten vääntäytyessäni vuoteeseen ja hetken maattuani aivan hiljaa, hellittää. Puolison vieno kuorsaaminen on musiikkia korvilleni ja siihen ääneen on minun hyvä nukahtaa. Aamua en ajattele. Ne ovat vaikeimpia hetkiä päivästä. Puolison hoitotoimenpiteistä en voi lipsua. Puhdistaminen ja muut siihen liittyvät, aamupala, syöttäminen, lääkkeet.
Italian kirjeen lukeminen jäi kesken. Kaksitoista sivua käsinkirjoitettua tekstiä ilman kappalejakoja. Jonain päivänä jatkan ja saan tietää, mitä Jules Vernelle oikein tapahtui Nantesissa, jossa ystäväni on vieraillut. Hän matkustaa italialaisen miehensä kanssa usein. Liverpoolissa Beatles-hengessä, Valénciassa tapaksilla ja välillä kotinurkilla Ischian saarella. Helsingin käynneissä on vuosien rako. Oikeastaan ei enää mikään ystävääni tänne sido. Vuosikymmenet Italiassa, siellä koti, sikäläiset ystävät ja miehen suuri suku. Helsinki on kaukana ja sen kuulumiset kaukaisia. Eikä Italian mediat juurikaan korvaansa kallista Suomen asioille.
Jaahas, taitaa olla puolison iltalääkkeen ja iltapalan aika. Ei kun kirjoittamisiin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti