Tässäpä taas istuksin ja vielä pöytäkoneen edessä. Vanha retale ja hidas. Jahkailen uuden hankkimista. Läppärilläni ei voi printata ja muutenkin toiminnot vähemmässä kuin pöytäkoneessani. Jos kirjoitan oikein kauniin kirjeen Joulupukille.Asia on vain niin, että lakkasin tähän mieheen uskomasta, kun näin lapsuudenkotini eteisessä lahjasäkin jouluaattona. Kun ovikello soi, kuulin isän hämmästelevän säkin suuruutta ja mitenkä Pukki oli sen saanut raahattua. Silloin lakkasin uskomasta. En kuitenkaan mitenkään kokenut sitä traumaattiseksi kokemukseksi. Ehkä olin jo uumoillut asian oikeaa laitaa ja joskushan ihmislapsen on luovuttava joistakin illuusioistaan. Eikä sielu haavaa saa.
Eilen stadissa. Jessös, kun oli turisteja. Kielten sekamelskaa suuressa tavaratalossa. Suomen lippuja, Muumeja ja Fazerin suklaata heti kun tulee Espan ovesta sisälle. Kuulutukset myös venäjäksi. Väitetään, että venäläisturistien ostovoima olisi elpymässä. Japanilaiset ovat ahkeraa matkustuskansaa ja joskus mietin, mikä voima saa heidät juuri Suomeen. Ei kai pelkästään Muumit, joihin nipponilaiset ovat kuulemma aivan hulluina? Eikä Tove Jansson aloittaessaan Muumejaan varmaankaan edes unissaan uskonut niiden levittäytyvän joskus tulevaisuudessa Tokioon asti.
Seuraavaksi kehuja. Herkun miespuolinen kassa oli mahdottoman ystävällinen ja avulias. Minulla oli taas iso kuorma, enkä ilman apua olisi taakkaani saanut Espan ovelle ja taksiin. Kassamies auttoi pakkaamisessa, antoi muovikasseja pyytämättä lisää. Hänellä tuntui olevan minulle aikaa jo senkin takia, että oli sulkemassa kassaansa ja olin viimeinen asiakas. Hän soitti apupojan kantamaan, joka soitti taksin. Kuljettaja nosti autoon. Minulle jäi vain loppumatka kotiin rollaattorilla ja kotona auttoi ystävällinen tuuraajarouva. Pulmana oli saada kaikki mahtumaan jääkaappiin, mutta siinä puuhassa olen aika hyvä loppujen lopuksi.
Niinpä eilispäivästä kasvoi aikanaan ilta ja minä menin nukkumaan.
Illalla on jo vilpoista.
Västäräkki kyhännyt hyttysistä
muhvin palelevan nokkansa ympärille,
kivitasku kerännyt maantieltä
olkalaukkunsa täyteen pyöreitä lämpimiä kiviä.
(Risto Rasa)
Minäkin tykkään Risto Rasan runoista. Hän käyttää taiturimaisen hauskasti sanoja ihan uusissa merkityksissä!
VastaaPoistaOikein kiva kuulla, että sait oikeasti palvelua kaupassa. Sekin on siis mahdollista, edelleenkin ja kaikesta huolimatta.
Kiva on ollut myös lukea puolisosi voinnin kohenemisesta ja vuorohoidosta sairaalan kanssa. Se varmasti huojentaa omaa oloasi. Ja niinkuin taas kerran huomataan, lääkityksellä tai sen poistamisella voi olla iso merkitys. Toivotaan, että nykytilanne jatkuu mahdollisimman pitkään.
Marjatta,hei. Risto Rasan tykkääjiä tuntuu olevan vähän siellä sun täällä ja mikäs on tykätessä. Hienoa tekstiä, jota usein lukee lämpimin tuntein.
VastaaPoistaKiitos myötäelämisestä puolison kohdalla. Hoitaminen kotona huomattavasti helpottunut. Hyvää syksyä.