KAUPUNKI

Voikohan Helsinki enää tämän kansainvälisemmäksi tulla kuin mitä se nyt on? Eilen aamulla ajelin nelosella kaupungille ja jo heti ratikassa kuului monia kieliä. Niitä kuuli lisää suuressa tavaratalossa ja  kadulla. Samoin jälleen sporassa matkalla Laaksoon, vaikka ajettelin, ettei Munkkiniemeen menijöitä ole ulkomaalaisissa. Oli. Maahanmuuttajia, mustakaapuisia naisia lapsineen.

Suomenkieli hukkuu muihin kieliin, turistien puhetulvaan, tänne muuttaneiden puhetulvaan.  Kansainvälisyys näkyy ja kuuluu tässä kaupungissa. Senaatintori on alkanut muistuttaa turistimäärältään Venetsian Piazza San Marcoa, joka aina on mustanaan väkeä. Kuten koko kaupunki. Kanta-asukkaat jo purnaavat ja Venetsia kuluu vuosittain miljoonien askelten alla. Matkanjärjestäjien kiertoajelubussit reunustavat Tuomiokirkon ympäristöä Helsingissä. Valokuvataan, kävellään entisen hautausmaan päällä letkein askelin, kiiruhdetaan bussiin ja kohti seuraavaa etappia. Täällä ei viivytä kauaa. Kaijassa oleva laiva lähtee muutaman tunnin kuluttua. Matka jatkuu seuraavaan kaupunkiin ja maahan. Kauppatorilla kuhisee väkeä. Vanha kauppahalli avasi ovensa remontin jälkeen. Mansikanmyyjät torilla ovat ulkomaalaisia, tänne rantautuneita ja työtä tekeviä maahanmuuttajia omine aksentteineen. Kerjäläiset ojentelevat pahvimukejaan ja joku paljasta kättä. Savon murretta kuuluu Korkeasaaren lauttajonossa. Jäätelötötteröä nuollaan satakuntalaisittain.Ihmiskirjo huumaa.

Me istumme mannermaiseen tapaan katukahviloissa katsellen ohikulkevia ihmisiä, nielemme katupölyä ja pakokaasuja. Autojonot loputtomina kiemurtelemassa ajoväylillä. Vanhemmat huolehtivina, ettei jälkikasvu katoa ihmisjoukkoon tai juokse kadulle. Koirat lyhyessä hihnassa taluttajansa vierellä. Polkupyörillä vaikeuksia ajaa ihmistäyteisillä jalkakäytävillä. Auto parkkeerattu Aleksanterinkadulla niin, ettei raitiovaunu pääse jatkamaan matkaa. Kuljettaja soittaa jonnekin ja sitten kuuluttaa matkustajille tilanteesta. Osa lähtee vaunusta. Minä jään, sillä tiedän, ettei katkos kauaa kestä. Auton kuljettaja tulee,kohauttelee olkapäitään ja kuuntelee ratikankuljettajan moitteita vaunun avonaisesta ikkunasta. Päästään eteenpäin.Seuraavalla pysäkillä vaunuun tulee kolmet lastenvaunut ja pitkätukkainen mies, joka laulaa kuuluvasti "Argentina, olé,olé!". Hän ajaa vain kaksi pysäkinväliä. Laulaa vielä kadullakin.

Stockan kellon alla Aleksilla on tämän kaupungin yksi kuuluisista treffipaikoista. Kymmeniä ihmisiä tapaamisissa, poskisuudelmia, käsipäivää, pettymyksiäkin, kun ystävä ei tule. Tavaratalon ovista työntyy lastenvaunuja, rollaattoreita ja pyörätuolia, ihmisiä ostoskasseineen. Minä onnahtelen seassa kyynärsauvoineni. Ostan silmämeikin poistoainetta Cliniquelta ja kuulen miehen äänen sanovan "hello" myyjälle jälkeeni. Hänellä on pieni tummatukkainen poika mukanaan. Kielten sekamelska tulvahtaa kaikkialla vastaan. Joudun poislähtiessäni Espan ovella kertomaan englanniksi kolmelle turistille, jotka erehtyvät luulemaan taksiasemaksi paikkaa, johon taksit joko jättävät matkustajansa tai tulevat tilattuina noutamaan, ettei siinä ole taksiasemaa. Pitää tilata tai kävellä parisataa metriä Espaa pitkin taksiasemalle. He näyttävät väsyneiltä, mutta lähtevät kävelemään. Minäkin olen tilannut taksin ja astun siihen. Nojaudun istuimen selkänojaan ja katselen kaupunkia ajaessamme pitkässä autojonossa kohti Katajanokkaa. Meri kimaltelee auringonpaisteessa, kadut väkeä täynnä ja Sky Wheel-maailmanpyörä pyörii Katajanokanlaituri 2:ssa.Gondoleissa ihmisiä.Siinä tummassakin, jossa saa samppanjaa. Tämä kaikki on kaupunkia ja sen ihmisiä, omia ja vieraita.