PANNAANKO TUPAKAKSI?

Pulahdan taas tänään Leo A. Pesosen mukana Vironniemen tapulikaupunkiin, jos teille sopii. Jos ei, hypätkää yli. Juttu menee siis näin.

Minulle on nimi Jean Nicot aivan uppo-outo, tunnustan häpeäkseni ja vielä enemmän, kun sen tietäminen tietysti kuuluu yleissivistykseen. No, Nicot oli kumminkin Ranskan Portugalin lähettiläs. Hän lähetti tupakansiemeniä Ranskan hoviin vuonna 1560. Ryhtyi myös silloin tätä Ranskassa tuntematonta kasvia kutsumaan oman nimensä mukaan. Meksikossa se oli toki tunnettu ja Pesosen mukaan hän ei aavistanutkaan "minkä barrabaan hän päästi irti länsimaisen sivistyksen keskuuteen".Alussa sitä nuuskattiin ahkerasti, sitten pureskeltiin ja lopulta sitä pantiin piippuun palamaan.

Kun 30-vuotinen sota päättyi, sieltä kotiin palaavat sotilaat toivat tupakan meille Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. Ruotsissa oli jo 1600-luvulla tupakanvalmistoja, eikä Suomessa kauaa tätä menoa katseltu. Seuraavan vuosisadan alussa Turku otti ja alkoi tehtailla tupakkaa.

Helsinki ei edes ajatellut olevansa pekkaa pahempi ja Isonvihan alkaessa sauhuttelu oli yleistä porvariston keskuudessa.Pappikin joutui kerran lyömään psalmikirjalla lukkaria päähän, kun tämä tuprutteli tupakkia kaikessa rauhassa kesken palveluksen. Helsingissä 1700-luvulla alettiin toden teolla olla tupakan lumoissa, kun vuonna 1724 oikein hallitus kehoitti kansalaisia viljelemään tupakkaa. Julkaistiin asiasta ohjeet. Neljä vuotta myohemmin jokaisessa läänissä piti olla 10 hehtaarin ala tupakalle.Muutaman vuoden kuluttua Suomessa oli riittävästi tupakkaa omaan kulutukseen.

Helsingissäkin alkoi tupakan viljely, vaikka aluksi siihen suhtauduttiin varsin nihkeästi, eikä menekilläkään ollut hurraamista. Kuningaskaan ei pysynyt sivussa, vaan vuonna 1745 määräsi jokaisessa kaupungissa  6% viljelymaista olemaan  tupakalle. Porvarit älähtivät ja kolme vuotta myöhemmin määräystä höllennettiin.

No, Helsinkiin tuli vuonna 1748 tupakankehräämöitä kauppiaiden Clayhilsin,Telleqvistin, Beckin ja Törnmanin toimesta. Ravintoloitsija Anders Byström aloitti 1753 ensimmäisenä Helsingissä jatkuvan viljelyksen, huomattuaan "yrtin" välttämättömyyden.Byström ahersi pellossaan ja vasta vuosia myöhemmin innostus levisi muihinkin yrittäjiin. Pormestari Pipping muiden mukana huomasi  tupakan viljelyn tarpeellisuuden. Lopulta Helsingissä viljeltiin niin paljon tupakkaa, että sitä ei pystytty myymään tai käyttämään ja osa lähetettiin Turkuun, maan johtavaan tupakkateollisuuskaupunkiin.

Helsingin tupakan laatu ei ollut hääppöistä ja se oli kallistakin. Turku osasi paremmin ja tupakka oli kelpo tavaraa. Markkinat olikin vallattu sieltä käsin Pohjanlahden rannikoita myöten. Venäjältä salakuljetettiin tupakkaa, mikä vielä heikensi Helsingin yrittäjien myyntiä. Päästiin 1800-luvulle, eikä Helsingin tupakalla enää ollut kysyntää. Suomen sota lisäsi vettä myllyyn ja tänne alettiin tuottaa ulkomailta raaka-ainetta, joka pani lopullisesti pisteen Helsingin tupakan viljelylle.