Pöytäkone palautunut kotiin ja sillä tätä naputtelen. Eilen oli ystäväni S asentamassa ja sitten pantiin taas maailmaa järjestykseen. Keskustelu eri aiheista ainakin minua suuresti miellytti. Liippasimme myös päivän puheenaihetta, ihmisten seksuaalisuutta ja molemmat olimme sitä mieltä, että liikaa meuhkaamista tämän asian ympärillä, on ikäänkuin jonkunlainen muoti-ilmiö tuputtaa omaa sukupuolista käyttäytymistään. Olkoon kukin mihinkin päin suuntaunut, eletään rauhassa ja yhdessä tässä maailmassa. Kaikki olemme ihmisiä.
Puoliso heräsi ystävällisissä merkeissä ja niin kyöräsin pesulle ja kahville. On taas niin hämmästyttävän hyväntuulinen, josta päätin täysin sydämin nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Tämä on semmoista aaltoilua.Huomenna pääsen stadiin. On tuuraajapäivä. Tänään tehtävä hoitotarviketilaus, sekä omakustanteinen että kaupungilta ilmaiseksi kuuluva. Sitten tuodaan ja kotia somistaa iso pahvilaatikko poikineen. No, johonkin ne on saatava sullottua. Oli vaan niin pitkä hiljainen tovi tilausten kanssa, että piti saada uusi lähete ja se taas tiesi useita puhelinsoittoja., vaikka selitin hiljaisuuden johtuneen minun leikkauksestani ja miehen hoitopaikassa olemisesta. Byrokratian rattaat jauhavat ja minä suuttua tuhahdin säännöille, joita pidin tässä tapauksessa pikkumaisina pilkun nuolemisina. Kunta on tarkka ja eihän sitä tiedä, vaikka minä olisin yrittänyt keplotella itselleni satamäärin miesten vaippoja kepulikonstein asianomaisen vaipankäyttäjän ollessa kokonaan vaikka esimerkiksi kunnallisessa hoidossa. No, asia on nyt hoidettu ja pääsen tilaamaan.
Tykkään kun on koleaa ja harmaata. Paljon mukavampaa olla ja elää, kun hiki ei valu, meikki pysyy paikoillaan, vaatteet eivät liimaudu ihoon, jaksaa toimia. Äkkilähdöt täynnä kansalaisten paetessa ties minne saamaan aurinkoa ja lämpöä. Kummityttökin perheineen kiemurteli tuskissaan, kun mökkijärven vesi oli liian kylmää uimiseen, sadetta pideltiin tupasessa ja kaikki oli niin ylen kurjaa. Saivatko johonkin päin matkan? En vielä tiedä. Minulle ei sää ole ollut kovin tärkeä tekijä, vaikka helteestä en pidäkään, mutta sekin pakko vastaan ottaa. Muistan mökillä monet sadepäivät. Luettiin, takassa ja uuneissa paloi tuli, syötiin hyvin. Tai oli vieraita ja rattoisaa sisälläkin. Sauna pantiin palamaan. Sade ropisi katolla. Istuttiin kuistilla, juotiin viiniä ja oltiin onnellisia. Tulevaisuuden sairaudet pitkien vuosien päässä. Hyvä oli olla.
Sauna vierellä syreenin,/ suojassa muistojen hunnun,/ sieraimissani vieläkin/ vaistoan savusi tunnun./ Hengit tielleni maailmaan/ lämpöäs rauhoittavaa,/ vaikka en enää milloinkaan/ oveas harmaata avaa.
(Kaarlo Sarkia, runosta Kotisauna viimeinen säe)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti