Sano, mistä sa saitkaan loistosi
noin hiekalla tomuisen turun?
Minä luulen, että sun juuresi
on ruokkima salaisen surun.
Minun on kuin kukkaissydämes
elontuskan tuntea voisi,
minun on kuin sun yöllinen kuiskehes
vain hillitty nyyhkytys oisi.
Minä luulen, sa surulta loistees sait,
vaikk´ kasvoitkin hiekkaan turun,
minä tunnen ne elämän ankarat lait:
kukat parhaat on kukkia surun.
(V.A. Koskenniemen runosta Chrysantemum 1. ja kaksi viimeistä säkeistöä)
Ostin eilen krysanteemeja kimpullisen. Ovat olohuoneessa maljakossa. Tervetulokukat puolisolle. Muistin runon ja otin hyllystä Koskenniemen Kootut.
Imuroinkin vähän ja totta kai ostin ruuat. Satoi koko turkasen päivän. Kävin sairaalassa.Syötin, juotin ja ajoin parran, keskustelin fysioterapeutin kanssa huomisesta eli tästä tänään-päivästä. Hän tulee puolison mukaan.Vein vaatteita, että puoliso on säällisesti puettu, ettei pelkässä vaipassa kotimatkalla. Pari hoitajaa tuli luokseni, jos minulla olisi ollut vielä kysyttävää.Juttelin naapurivuoteen miehen kanssa kasveista, kasvuvyöhykkeistä ja kotimaisen mansikan mausta. Hän on puutarhuri ammatiltaan.Annoin puolisolle suukon ja sanoin näkemisiin huomenna kotona. Se on tänään. Nyt odotellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti