ALAKULOA

Tämä hetki tässä ja nyt on sellainen, että olisin valmis jakamaan jonkun kanssa vastuun puolison hoitamisesta, koko prosessista. Ei ole muita kuin maksulliset ventovieraat. Eilen oli kaksi hoitajaa auttamassa puolison vatsaa toimimaan. Kaksi yötä on mennyt valvoen puolison loputtoman levottomuuden takia. Kierii ja pyörii vuoteessa, koettaa kiivetä laidan yli sieltä pois, puhuu, enkä sitä mongerrusta ymmärrä. Vatsahoitaja antoi rauhoittavan pistoksen ja minä vielä illalla unipillerin. Levottomuus ei kadonnut lääkkeitenkään vaikutuksesta. Nyt nukkuu ja nukkuu syvästi. Annan nukkua ja katson jatkon myöhemmin. Refleksit toimivat, tuntoa on raajoissa, ymmärtää puheen, auttoi vaipan vaihtoa nostamalla peppua vuoteessa. Joi pari suullista kahvia, söi puoli paahtoleipää ja otti lääkkeet yhtä vaille. Olen toiveikas, että saatuaan perusteellisesti nukkua, on virkeämpi ja saan hänet ehkä pyörätuoliinkin.

Olen joskus tähän kaikkeen lopen uupunut sekä henkisesti että ruumiillisesti. Ne hyvät hetket korvaavat huonot ja siihen perustan. Hän oli viikon verran voimissaan tultuaan sairaalasta., nautin jokaisesta hetkestä hänen kanssaan. Hän oli mukana kaikin tavoin tässä ja nyt silmät avonaisina ja ymmärtäväisen oloisena. Luulin jo kaiken muuttuneen parempaan suuntaan, toivoin ja rukoilin. Toisin päätettiin jossain. Väinö Linnan sanoin: "mennähän rauhas, ei soo ihmises, soon korkeammas käres". Jonkunlaista sotaa tämäkin on. Sotaa sairaan ihmisen olemassa olosta, hyvinvoinnista, yhdessä olosta kotona. Tulee aivan varmasti aika ja se hetki, kun meidän on erottava tavalla tai toisella. Se on elämän laki.

Juhannus oli hiljainen. Muutama puhelinsoitto ja tekstiviesti, sähköpostiakin. Ystävät mökeillään sadetta pitämässä. Meilläkin satoi. Kahdesta telineelle unohtuneesta matosta tipahteli vesi maahan. Jokunen lokki lentää viiletteli harmaan taivaan alla, naapuritalon lapsia oli kiivennyt roskisvajan katolle. Hissi odotteli vaiteliaana minun roskien viemistäni. Kenellekään ei voinut toivottaa hyvää juhannusta autiolla pihalla. Yläkerran O oli vetänyt parvekkeen kaihtimet alas, olivat varmaankin matkustaneet hekin jonnekin.

Tänään on jo tavallinen sununtai. Aurinko paistaa, kuitenkin luvattu epävakaista ilmaa. Ehkä se sopii tämänhetkiseen mielentilaani. Hetken paistaa ja sitten synkkenee. Rukoilen pitkää paistamista.